Kuva Nasa
Kuva Nasa

Maailmankaikkeus syntyi tyhjästä, ja sinne se laajetessaan päätyy.

Ei ole sataakaan vuotta siitä, kun tiedeyhteisö piti universumia muuttumattomana ja ikuisena. Galakseja oli yksi, oma Linnunratamme, ja sitä ympäröi valtava, tyhjä ja pimeä avaruus. Tältä maailma näytti, kun sitä katsoi pienellä teleskoopilla. Joskus kaukaisessa tulevaisuudessa se näyttää ihan samalta, oli käytössä millainen jättilaite vaan!

Universumi laajenee kiihtyvää vauhtia. Sitä kasvattaa pimeäksi­ energiaksi nimetty suuri tuntematon. Tämä kosmologian kohulöytö tehtiin 1990-luvun lopussa, mutta fysiikan nobel siitä annettiin jo 2011. Pimeän energian vuoksi kaikkeuden sadat miljardit galaksit etääntyvät toisistaan, niiden valo siirtyy kohti yhä pidempiä aallonpituuksia, ja lopulta niitä ei enää voi havaita. Onneksi tähän on pari biljoonaa vuotta.

Lawrence Krauss on arvostettu yhdysvaltalainen teoreettinen fyysikko ja kosmologi. Hän on julkaissut useita tietokirjoja, joista kolme on suomennettu. Nyt hän paneutuu kosmologian uusimpiin löytöihin ja varsinkin universumin syntyyn.

Kirjan kantava väite on, että universumi syntyi tyhjästä. Se on voinut saada alkunsa mikroskooppisen pienestä avaruuden alueesta, joka käytännössä on tyhjä mutta jossa silti on aina kvanttivaihteluita. Kun tällainen pikku alue laajenee hurjasti, kvanttivaihtelut jähmettyvät ja muuttuvat myöhemmin tiheyden vaihteluiksi. Niiden vuoksi aine lopulta kerääntyy niin tähdiksi kuin galakseiksi. Syntyy kaikki, minkä näemme nyt. Tälle inflaatioksi sanotulle teorialle on kilpailevia näkemyksiä, mutta ne jäävät kirjassa maininnaksi.

Krauss on tietävä mies, ja teoreettiset ajatuskulkunsa hän esittää loogisesti ja perustellen. Saattaapa hän pilkauttaa kuivaa huumoriakin ja joskus heretä jopa runolliseksi: ”Ehkä universumimme on kuin kyynel valtavassa multiversumin mahdollisuuksien valtameressä”.

Kosmologian noviisille suositan kuitenkin eloisampaa ja populaarimpaa teosta. Esimerkiksi Leena­ Tähtisen ja Chris Flynnin kirjoittama Universumin pimeä puoli (Ursa,­ 2008) valottaa samoja löytöjä ja ideoita ja on vielä ajantasainen.

Kraussin suomennetussa kirjassa on outo moka. Esipuheessaan fyysikko kiittelee ystäväänsä Richard Dawkinsia kirjan kauniista ja selkeistä loppusanoista. Ne kuitenkin uupuvat suomennoksesta, eikä kustantaja selitä asiaa mitenkään.

Krauss lukeutuu uusateisteihin, kuten Dawkins ja edesmennyt Cristopher Hitchens. Kraussin mukaan Jumalaa ei tässä universumissa tarvita: ”Jumala tuntuu minusta aika pinnalliselta semanttiselta ratkaisulta luomisen syvälliseen kysymykseen”. Hän ei kuitenkaan lähde jankkaamaan vaan toteaa, että jokainen tehköön omat ratkaisunsa.

Lienee viisasta – Jumala kun ei useimmille uskoville ole vastaus maailman synnyn teoreettiseen ongelmaan vaan toivon lähde.

Tuula Koukku on eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2104.

Universumi tyhjyydestä, Miksi maailmassa on jotain tyhjyyden sijasta. Lawrence M. Krauss, suom. Veli-Pekka Ketola, Basam Books 2013. 254 s., 29 €.

Goswell
Seuraa 
Viestejä11243
Liittynyt8.3.2010

Universumi tyhjyydestä

Joopa joo, siinä sitä taas on. Koska on jo myöhä, lienee aika lukea rukous tämänkin foorumin palstalaisille. Varjele maanrakennusmiehiä, arkkitehtejä, rakennusmiehiä, putkimiehiä, sähkömiehiä, metsämiehiä, sakatyömiehiä, maamiehiä ja kaikkia naisia ammattiin katsomatta ja muitakin jos aikaa liikenee, insinööreistä ja kosmologeista ei niin suurta väliä. Anna meille suurempia kaukoputkia ja hiukkaskiihdyttimiä joilla on helpompi tutkia kättesi töitä, selkeät pilvettömät säät öisin olisivat myös...
Lue kommentti

Minun mielestä noin.

Pohdiskeleva
Seuraa 
Viestejä273
Liittynyt27.2.2014

Universumi tyhjyydestä

Mitään ei synny tyhjästä hokkus pokkus! Näkyvä maailmankaikkeus on peräisin / syntyi äärimmäisen "täydestä" tilasta / avaruudesta eli kohteesta joka on äärimmäisen tiheä ja massiivinen! Ja tuollaiseen äärimäisen tiheään ja massiiviseen kohteeseen kaikki näkyvässä maailmankaikkeudessa tulee lopulta myös päätymään, työntyessään eteenpäin ikuisessa ja äärettömässä avaruudessa joka on ei yhtään mitään! Kohdatessaan tuollaisen äärimmäisen tiheän kohteen, jonka keskustasta työntyy siis joka suuntaan...
Lue kommentti

Toivottavasti vain asiat / ajatukset riitelevät, ei ihmiset! :) Hyvää jatkoa kaikille! Minun kirjoitusoikeudet on taas poistettu, joten en voi ikävä kyllä jatkaa ajatusten vaihtoa. Miksi mode poistaa kirjoitusoikeudet, sitä en tiedä! Vapaa sana ei sikäli toteudu tiede.fi keskusteluissa! Joko hyväksyt nykyiset teoriat tai sitten sinut työnnetään täältä pois! Näin tää näyttäisi tällä hetkellä työntyvän tiede.fi keskusteluissa?

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.