Oppia ja sivistystä

Vanhaan lyseosivistykseen kuului tietää, mikä oli makedonialainen falangi tai mistä Marius ja Sulla tappelivat. Sitten tiedonintressit muuttuivat.

Vaikka emeritusprofessori Paavo Castrénin antiikin historia on uusi, se tuo mieleen vanhat ajat. Uutta on Kreikan ja Rooman historian kuljettaminen kronologisesti rinnakkain ja tutkimustulosten pukeminen helposti omaksuttavaan asuun, vanhaa muistutus eurooppalaisen kulttuurin juurista, yhteisten tapojen ja aatteiden tärkeydestä.

On ilahduttavaa, että suurikin kustantamo on julkaissut näin vakuuttavan ja äkkiseltään epämuodikkaan tietokirjan. Se, että Uusi antiikin historia loppupuolellaan menee hieman puuduttavaksi keisariluetteloinniksi, ei niinkään ole Castrénin kuin Rooman historian vika.

Yhdessä Antiikin kirjallisuus ja sen perintö -teoksen (Gaudeamus 2008) kanssa kirja kääntää suomeksi klassisen sivistyksen maailman. Antiikin varsinaista talous- ja sosiaalihistoriaa, sitä, miten vähän keisareiden toilailut vaikuttivat tavallisen roomalaisen elämään, pitänee edelleen etsiä erikoistutkimuksista.

Veli-Matti Huhta

Otava 2012
639 s
9789511215943