Oppia ja sivistystä

Vanhaan lyseosivistykseen kuului tietää, mikä oli makedonialainen falangi tai mistä Marius ja Sulla tappelivat. Sitten tiedonintressit muuttuivat.

Vaikka emeritusprofessori Paavo Castrénin antiikin historia on uusi, se tuo mieleen vanhat ajat. Uutta on Kreikan ja Rooman historian kuljettaminen kronologisesti rinnakkain ja tutkimustulosten pukeminen helposti omaksuttavaan asuun, vanhaa muistutus eurooppalaisen kulttuurin juurista, yhteisten tapojen ja aatteiden tärkeydestä.

On ilahduttavaa, että suurikin kustantamo on julkaissut näin vakuuttavan ja äkkiseltään epämuodikkaan tietokirjan. Se, että Uusi antiikin historia loppupuolellaan menee hieman puuduttavaksi keisariluetteloinniksi, ei niinkään ole Castrénin kuin Rooman historian vika.

Yhdessä Antiikin kirjallisuus ja sen perintö -teoksen (Gaudeamus 2008) kanssa kirja kääntää suomeksi klassisen sivistyksen maailman. Antiikin varsinaista talous- ja sosiaalihistoriaa, sitä, miten vähän keisareiden toilailut vaikuttivat tavallisen roomalaisen elämään, pitänee edelleen etsiä erikoistutkimuksista.

Veli-Matti Huhta

Otava 2012
639 s
9789511215943

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.