Tanja Aitamurto, Taneli Heikka, Petteri Kilpinen

Joukossa viisaus tiivistyy

Uusi kultakausi on harvinainen pamfletti. Sen lukeminen nauratti ja kerran jopa tanssitti. Se on pirskahtelevan optimistinen. Siihen haluaa uskoa.

Kirjan julistuksen mukaan sosiaalinen media mullistaa kaiken, jopa sen vanhan suomalaisen viisauden, jonka mukaan joukossa tyhmyys tiivistyy – näin siitäkin huolimatta, että kirjoittajien ensimmäinen esimerkki digitaalisten verkostojen voimasta on Hommaforumin aikaansaama muutos maahanmuuttokeskustelussa. Perussuomalaisten jytkystä ei kirjan ilmestyessä vielä tiedettykään.

Pamfletti kannustaa kaikkia muitakin käyttämään sosiaalista mediaa järjestäytymiseen ja yhteiskunnalliseen aktivismiin. Facebook, Twitter, YouTube ovat siihen niin tehokkaita välineitä, että ne voivat puhaltaa uutta elämää koko demokratiaan.

Nurkan taakse on hiljan jäänyt paha taantumus. Sen airut Matti Vanhanen tuli pääministerinä tunnetuksi periaatteesta, että keskeneräisistä asioista ei keskustella. Kirjan mukaan jopa ministerit valittivat, että kokouksissa ei enää keskusteltu ja asiantuntijoiden kuulemisesta tuli muodollista teatteria. Tällä tavalla Suomi tyhmennettiin ja mahdollisesti myös köyhdytettiin, kirjoittajat sanovat.

He vaativat vapaan keskustelun lisäksi tiedonvapautta ja avointa dataa eli hallinnon tuottaman tiedon julkistamista reaaliajassa, digitaalisesti käyttökelpoisessa muodossa. Avoin data veisi demokratian lisäksi eteenpäin myös taloutta, kun kansalaiset kehittelevät datan pohjalle uusia sovelluksia ja palveluita. Datan julkistaminen on kuitenkin Suomessa hidasta. Miksi?

Koska Vanhoillisten Keskusliitto pitää sitä turhana.

Vanhoillisten Keskusliitto on kirjan hupaisa antagonisti, joka kampittaa Suomea takapajulaksi. Se ei ole yhdistysrekisterissä, mutta sen edustajia on kaikkialla: kulttuuriälymystöä, joka vastustaa sähkökirjoja, poliitikkoja, jotka pelkäävät internetiä ja omia äänestäjiään, talousdinosauruksia, jotka keräilevät metsistä risuja ja mineraaleja, ja teollisuusjohtajia, jotka keskustelevat vain itsensä kanssa.

Samassa liitossa istuu suurten tiedotusvälineiden päätoimittajia, jotka rajoittavat toimittajiensa toimintaa Facebookissa, vaikka juuri siellä toimittajien pitäisi olla. Siellähän ovat jo kaikki muut – kaksi miljoonaa suomalaista! Silti lehdissä ei ilmesty juttuja mullistavasta sosiaalisesta ilmiöstä vaan mielikuvituksellisista vaaroista, joille Facebook saattaa altistaa. Näytöksi kirja listaa otsikoita Helsingin Sanomista: ”Facebook voi aiheuttaa astman”, ”Älä tee aviorikosta – eroa Facebookista”, ”Facebook syntyi riidoista ja valheesta”. Ja Aamulehdestä: ”Facebook voi olla haittaohjelmia suurempi riski internetissä”, ”Facebook-ryyppäjäiset kauhistuttavat: yksi kuoli, 57 sairaalaan ja 41 putkaan!”, ”Face­book on yhtä kiva kuin veroilmoitus”, ”Poliisi: Teinit, poistakaa kuvanne Facebookista”.

Pamfletin kirjoittajien tärkein viesti on, ettei mediajohtajien, poliitikkojen ja teollisuuspomojen heräämistä tarvitse eikä pidä jäädä odottamaan. Joukoilla on välineet pelastaa talous, muodostaa medioita ja muuttaa politiikan suunta. Sinä voit tehdä sen itse.

Annikka Mutanen

WSOY 2011
180 s
9789510381410

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.