Järki ja vaistot markkinoilla

Valtavirran taloustiede olettaa, että markkinoilla ihmiset maksimoivat oman etunsa. Nousukaudella ihmisillä on kuitenkin perusteeton luottamus asuntonsa arvon ikuiseen kasvuun. Palkansaajat taas hinkuvat nimelliskorotuksia, vaikka se ei takaisi ostovoiman kasvua. Tällaisista syistä ihmiset voivat epäonnistua oman edun edistämisessä.

Talousnobelisti George Akerlofin ja professori Robert Shillerin kirja on helppolukuinen johdatus behavioristiseen taloustieteeseen. He yrittävät selittää "eläimellisillä vaistoilla" myös ajautumisen nykyiseen talouskriisiin.

Lukija jää pohtimaan, pitäisikö taloustiede tosiaan rakentaa kokonaan uudelle pohjalle vai riittäisikö korjailu sieltä, mistä uusklassinen talousteoria pahiten vuotaa.

Melkein päinvastainen lähestymistapa on taloustoimittaja Tim Harfordilla. Hän soveltaa niin sanottua rationaalisen valinnan teoriaa kaikenlaisiin ilmiöihin, kuten suuseksin lisääntyneeseen suosioon amerikkalaisnuorilla tai valkoisten pakoon naapurustosta, johon on muuttanut liian monta mustaa.

Kyse ei ole kulttuurin selittämisestä taloustieteen keinoin, kaiken mittaamisesta rahassa.

Taloustiede nyt vain sovelsi rationaalisen valinnan teoriaa – ajatusta, jonka mukaan ihmiset ainakin yleensä edistävät omaa etuaan hyvällä menestyksellä – yhteiskuntatieteistä ensimmäisenä.

Harford osoittaa hauskasti ajatuksen selitysvoiman. Erityisen paljon ajatuksia herää, kun näitä kahta mainiota teosta lukee yhtä aikaa.

MARKO HAMILO

Gaudeamus 2009
270 s
9789524951135

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.