Valo on elämän perusta. Se on myös tieteellisen tutkimuksen perusedellytys, sillä ilman valoa ei teleskoopeilla  ja mikroskoopeilla näe mitään. Toisaalta valo on tieteellisen tutkimuksen kohde sekä teoriassa että käytännössä.

1600-luvulla Isaac Newton arveli valon koostuvan hiukkasista, mutta Christiaan Huy­gens osoitti, että se on aaltoliikettä. Kunnes Albert Einstein 1905 kehitti fotoniteorian. Se paljasti, että valo on sittenkin yhtä aikaa hiukkanen ja aalto. 1800-luvulla paljastuivat valon yhteydet sähköön ja magnetismiin. Nykyään koko yhteiskunta ja sen tulevaisuus ovat sähkön ja valon varassa.

Kalevi Rantanen esittelee valon pitkää historiaa kivikauden leirinuotioilta nykyajan sähköön, lasereihin ja muihin valon muotoihin.

Näkymättömät rakennukset, pimeässä loistavat kasvit, silmään upotetut tietokoneen näytöt, itseään ohjaavat ja toistensa kanssa kommunikoivat autot – kaikkien näiden tulevaisuuden ihmeiden takana on valo, sen syvällinen ymmärtäminen ja monipuolinen hyödyntäminen.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2015

Valo ja sen hyödyntäminen ennen ja nyt. Kalevi Rantanen, Art House 2015. 206 s., 34,50 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.