Nykyaikaista yhteiskuntatieteellistä ympäristökeskustelua on käyty jo lähes 40 vuotta, mutta sen kohtalona on ollut jäädä harvojen tuntemaksi erikoisalaksi. Viimeistään 2000-luvulla ympäristön tulisi kuitenkin sisältyä niin sosiologiaan kuin talouden ja poliitiikan teorioihinkin.


Vihreä teoria kartoittaa 13 tutkijan ja artikkelin voimin, miten ympäristö on huomioitu ja jäsennetty yhteiskuntateorioissa.


Tärkeimpänä vedenjakajana näyttäytyy suhde modernin projektiin: onko ajatukset jatkuvasta taloudellisesta kasvusta ja tieteen ja tekniikan avulla saavutettavasta rajattomasta hyvinvoinnista hylättävä kokonaan, vai voidaanko yhä porskuttaa, kunhan luontosuhde korjataan?


Kirja on tukevaa luettavaa, vaikka artikkeleissa pyritään välttämään erikoistermistöä tieteidenvälisyyden helpottamiseksi. Parhaimmillaan teos on selvitellessään teorioiden vaikutusta siihen, miten luonto on ymmärretty, ja pohtiessaan ekologisten prosessien vaikutusta yhteiskuntien kehityskulkuihin. Kun politiikka ja biosfääri kohtaavat, ollaan asian ytimessä.


TUUKKA PERHONIEMI
Kirjoittaja on Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan planetaario-ohjaaja.

Gaudeamus 2009
406 s
9789524950848

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.