Nykyaikaista yhteiskuntatieteellistä ympäristökeskustelua on käyty jo lähes 40 vuotta, mutta sen kohtalona on ollut jäädä harvojen tuntemaksi erikoisalaksi. Viimeistään 2000-luvulla ympäristön tulisi kuitenkin sisältyä niin sosiologiaan kuin talouden ja poliitiikan teorioihinkin.


Vihreä teoria kartoittaa 13 tutkijan ja artikkelin voimin, miten ympäristö on huomioitu ja jäsennetty yhteiskuntateorioissa.


Tärkeimpänä vedenjakajana näyttäytyy suhde modernin projektiin: onko ajatukset jatkuvasta taloudellisesta kasvusta ja tieteen ja tekniikan avulla saavutettavasta rajattomasta hyvinvoinnista hylättävä kokonaan, vai voidaanko yhä porskuttaa, kunhan luontosuhde korjataan?


Kirja on tukevaa luettavaa, vaikka artikkeleissa pyritään välttämään erikoistermistöä tieteidenvälisyyden helpottamiseksi. Parhaimmillaan teos on selvitellessään teorioiden vaikutusta siihen, miten luonto on ymmärretty, ja pohtiessaan ekologisten prosessien vaikutusta yhteiskuntien kehityskulkuihin. Kun politiikka ja biosfääri kohtaavat, ollaan asian ytimessä.


TUUKKA PERHONIEMI
Kirjoittaja on Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan planetaario-ohjaaja.

Gaudeamus 2009
406 s
9789524950848