Helsingin tuomiokirkon portailta on laskettu 73 kasvilajia! Vanha käsitys kaupungeista kivierämaana on kerta kaikkiaan vanhentunut, painottaa kasvitieteilijä Pertti Ranta mainiossa kaupunkikasviossaan, joka saa katsomaan urbaania maisemaa tuorein silmin. Minäkin yllätin oitis pihanaapurit bongaamalla rikkanenätin, kaikille tutun mutta nimettömäksi jääneen keltakukan.

Kaupunkikasveja on meillä noin 1 500. Ranta esittelee tarkkaan Helsingin, Vantaan, Tampereen ja Oulun. Biotooppeja näissä on niin monia, että muutkin kaupunkilaiset löytävät kasvinsa.

Kaupungeissa on äärevät olot: on kuumaa ja kylmää, kuivaa ja märkää. Siksi niihin valikoituu kestäviä lajeja. Kirjan hyvä uutinen on, että kaupunkikasvit eivät ole taantumassa – onneksi, sillä ne ovat tärkeitä  hapen tuotannosta alkaen. Uusinta muotia edustavat viherkatot ovat syötävän hyviä ja hillitsevät kaupunkitulvia.

Tuula Koukku, eläkkeellä oleva päätoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2014

Villit vihreät kaupungit. Suomen kaupunkikasvio. Pertti Ranta,Vastapaino 2014. 432 s., 35 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.