Nainen, osallistutko lokakuisin Roosa nauha -kampanjaan, jolla lisätään rintasyöpätietoisuutta? Mies, kasvatatko marraskuussa Movember-viikset lisätäksesi tietoisuutta eturauhassyövästä?

Molemmissa kampanjoissa kerätään rahaa syöpätutkimukseen, eikä se ole varmasti millään tavalla haitallista. Mutta tietoisuuden lisääminen lisää myös painetta tihentää seulontoja näiden syöpien varhaiseksi tunnistamiseksi. Se ei ole ollenkaan niin järkevää kuin kuulostaa.

Rutiininomaiset seulonnat ovat yksi työterveyslääkäri Iris Pasternackin esimerkki ylidiagnostiikasta. Massaseulonnat tuottavat paljon vääriä positiivisia testituloksia. Niitä joudutaan varmentamaan kalliimmilla ja kajoavammilla testeillä, joihin liittyy omia riskejä. Syöpäepäily tuottaa ahdistusta, ennen kuin se on varmistettu aiheettomaksi.

Kasvaimet ovat yksilöllisiä: meillä jokaisella voi olla pieniä kasvaimen alkuja, joista ei koskaan tule olemaan haittaa. Niiden löytäminen seulonnoissa on täysin tarpeetonta. Tappavia ovat nopeasti leviävät syövät, ja nämä ärhäkät tapaukset ehtivät usein pahantekoon tiheästi toistuvienkin seulontojen välissä.

Ylidiagnostiikka ja turhat hoidot vievät rahat vaikuttavilta, tarpeellisilta hoidoilta niin syöpätaudeissa kuin muussakin lääketieteessä. Pasternakin mukaan Yhdysvalloissa on arvioitu, että jopa kolmannes maan terveydenhoidon menoista käytetään vaikuttamattomiin hoitoihin.

Marko Hamilo, vapaa tiedetoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2015.

Tautitehdas. Miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita. Iris Pasternack, Atena 2015. 300s., 31 €.