Nainen, osallistutko lokakuisin Roosa nauha -kampanjaan, jolla lisätään rintasyöpätietoisuutta? Mies, kasvatatko marraskuussa Movember-viikset lisätäksesi tietoisuutta eturauhassyövästä?

Molemmissa kampanjoissa kerätään rahaa syöpätutkimukseen, eikä se ole varmasti millään tavalla haitallista. Mutta tietoisuuden lisääminen lisää myös painetta tihentää seulontoja näiden syöpien varhaiseksi tunnistamiseksi. Se ei ole ollenkaan niin järkevää kuin kuulostaa.

Rutiininomaiset seulonnat ovat yksi työterveyslääkäri Iris Pasternackin esimerkki ylidiagnostiikasta. Massaseulonnat tuottavat paljon vääriä positiivisia testituloksia. Niitä joudutaan varmentamaan kalliimmilla ja kajoavammilla testeillä, joihin liittyy omia riskejä. Syöpäepäily tuottaa ahdistusta, ennen kuin se on varmistettu aiheettomaksi.

Kasvaimet ovat yksilöllisiä: meillä jokaisella voi olla pieniä kasvaimen alkuja, joista ei koskaan tule olemaan haittaa. Niiden löytäminen seulonnoissa on täysin tarpeetonta. Tappavia ovat nopeasti leviävät syövät, ja nämä ärhäkät tapaukset ehtivät usein pahantekoon tiheästi toistuvienkin seulontojen välissä.

Ylidiagnostiikka ja turhat hoidot vievät rahat vaikuttavilta, tarpeellisilta hoidoilta niin syöpätaudeissa kuin muussakin lääketieteessä. Pasternakin mukaan Yhdysvalloissa on arvioitu, että jopa kolmannes maan terveydenhoidon menoista käytetään vaikuttamattomiin hoitoihin.

Marko Hamilo, vapaa tiedetoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2015.

Tautitehdas. Miten ylidiagnostiikka tekee meistä sairaita. Iris Pasternack, Atena 2015. 300s., 31 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.