Joel Kuortti

Kulttuurisokki iskee yliopistoromaaneissa.

”Tuli maalta hän tuonoin vasta, ylioppilas nuori hän on,
Sukulaisena maisterin
tänne pääs seurahan hienoston.
Ujo onpi hän, kansanlapsi,
ei tottunut teeskeilyyn.”
− Kasimir Leino

Turun yliopiston englantilaisen filologian professori Joel Kuortti esittelee yliopistoja ja opiskelijaelämää kuvanneita kirjailijoita ja heidän teoksiaan Suomen yliopistolaitoksen aamunkoitosta 1600-luvulta aina 2000-luvulle asti.

Yliopisto on ollut sosiaalisen kohoamisen väylä, ja maalta tulleen ylioppilaan kulttuurisokki on yliopistoromaaneissa toistuva teema. Toinen kertautuva aihe on ylevän akateemisuuden helmassa viihtyvä holtiton ryyppääminen ja dekadenssi.

Muuten korkein hengenviljely elää ajassa. Kaunokirjalliset kuvaukset yliopistosta ovat ikkuna esimerkiksi kansalliseen heräämiseen ja isänmaallisuuteen sivistysyliopistossa (Arvid Järnefelt, Isänmaa), massayliopiston vasemmistoradikalismiin (Pirkko Saisio, Punainen erokirja) ja tulosvastuullisen yliopiston byrokratiaan (Virpi Hämeen-Anttila, Suden vuosi).

Marko Hamilo, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Gaudeamus 2013
253 s
978-952-495-289

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.