Ympäristöajattelun historiaa

Harva enää epäilee, ovatko ympäristöongelmat todellisia tai pitäisikö niille tehdä jotain, mutta siitä kiistellään, kenellä on oikea tieto ja vastuu. Tiedeyhteisöllä? Poliitikoilla? Vai kaikilla ihmisillä? Etiikkaan, bioetiikkaan, ympäristöfilosofiaan ja yhteiskunnalliseen ajatteluun perehtyneen Markku Oksasen teos tarjoaa tietoa kaikille.

Kirja kartoittaa ympäristöajattelun historiaa uskonnoista tieteeseen. Se esittelee ihmiskeskeisen näkemyksen, joka suojelee luontoa ihmisen takia, ja luontolähtöisen, joka kunnioittaa luontoa sen itsensä tähden.

Eläinten oikeuksia arvioidaan. Valaiseva on oivallus, että ihmisen ja eläimen raja on veteen piirretty.

Neutraali kirja ei tarjoa lopullisia vastauksia, mutta lukija vakuuttuu siitä, että luonnon tila vaikuttaa myös inhimilliseen hyvinvointiin: terveydestä ja aineellisesta hyvinvoinnista turvallisuudentunteeseen ja hyviin sosiaalisiin suhteisiin.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Gaudeamus 2012
340 s
978-952-495-231-6

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.