Pekka Harju-Autti, Aleksi Neuvonen, Louna Hakkarainen (toim.)

Pelkkä tieto ei riitä

Ympäristön tuhoutuminen on osoitettu tieteellisesti, ja kirjakauppojen hyllyt notkuvat ilmastonmuutosta käsitteleviä kirjoja. Silti meno jatkuu melkein entiseen tapaan. Onko vika kirjoissa vai niiden lukijoissa?

Ei kummassakaan. Ongelma on se, että tieto ja tietoisuus ovat eri asioita. Tietoisuudesta on puhuttu vähän, mutta Ympäristötietoisuus-kirja korjaa virheen. Tieto on abstraktia, yleistä ja irrallaan jokapäiväisestä kokemusmaailmasta. Tietoisuus taas kytkeytyy kokemuksiin, tunteisiin ja asenteisiin. Esimerkiksi roskan näkeminen hyvin hoidetulla nurmikolla voi herättää ympäristötietoisuuden ja motivoida tekemään asioille jotain.

Kirjassa esitellään tempauksistaan tuttu Porkkanamafia ja ruoan tuotantoon omakohtaisen suhteen luonut suosittu kaupunkiviljely. Ruohonjuuritason toimintaa tulisi tukea, sillä ympäristötietoisuus lähtee aina pienestä ja paikallisesta ja kasvaa askel askeleelta suureksi ja maailmanlaajuiseksi.

Pekka Wahlstedt

Rakennustieto 2011
176 s
978-951-682-980-0

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.