Kuvat Shutterstock
Kuvat Shutterstock

Osa uskomuksista alkaa toteuttaa itseään, jos eläimiä kohdellaan niiden mukaisesti.

Myytti 1: Koiraa pitää pomottaa

Johtajuus käsitetään koirien koulutuksesta puhuttaessa usein väärin. Moni kuvittelee, että susilaumassa alfauros ja -naaras pitävät muita tiukassa komennossa ja että koira odottaa ihmiseltä samanlaista kohtelua.

Todellisuudessa alfasusien asema perustuu siihen, että ne ovat useimpien muiden laumanjäsenten emo ja isä, joista muilla on pentuajaltaan hoivakokemuksia. Lisäksi alfayksilön tekemät aloitteet tuottavat sen elämänkokemuksen ansiosta usein hyviä tuloksia. Siksi muut oppivat, että kannattaa seurata sen esimerkkiä.

Koiran aivot ovat muuntuneet evoluution aikana siinä määrin, että nykykoirilla aivojen suhteellinen koko ja osa käyttäytymisestä vastaavat noin neljän kuukauden ikäistä sutta. Koiralle on vielä hämmentävämpää kuin sudelle, jos emo- tai isähahmo komentelee sen sijaan, että opastaisi.

Pomottamalla saa aikaan melko onnettoman koiran. Vähintään yhtä hyvä tottelevaisuus ja onnellisempi koira kehkeytyvät, jos kouluttaja on perehtynyt palkitsemalla opettamiseen ja totuttaa asteittain koiraa uusiin tilanteisiin.

Myytti 2: Vain koiraa voi kouluttaa

Palkitsemalla opettaminen toimii samoin kaikkien eläinten koulutuksessa. Ratkaisevia ovat kouluttajan taidot, eivät niinkään eläinten.

Yksi onnistumisen avain on palkitsemisen tarkka ajoitus. Herkkupalan tai sitä ennakoivan äänimerkin pitää tulla juuri silloin, kun eläin tekee halutun liikkeen. Silloin eläin kokee, että palkinto liittyy juuri tähän liikkeeseen eikä sitä seuraavaan.

Tärkeää on myös jakaa mutkikkaat tehtävät osiin ja aluksi palkita eläin hapuilevistakin halutunsuuntaisista liikkeistä. Sen jälkeen suoritusta päästään asteittain parantamaan.

Miksi vanhanaikaista pakottamista käyttävät kouluttajat onnistuvat koirien kanssa mutta eivät kissojen? Syynä on se, että koira on sosiaalisempi eläin kuin kissa. Jos kissaa pelottaa, se keskittää huomionsa pakoyrityksiin. Useimmat koirat ovat niin riippuvaisia seurasta, että ahdistavassakin tilanteessa ne jäävät paikalle ja koettavat keksiä, miten saisivat ihmisen käyttäytymään vähemmän pelottavasti.

Myytti 3: Toinen on toista fiksumpi

 Eri eläinlajien älykkyydessä on suuria eroja. Kissa ja koira vaikuttavat lajeina kuitenkin olevan melko tasoissa. Yksilöeroja toki on.

Kissoilla ja koirilla on osaksi eri vahvuudet. Villikissa pyydystää jyrsijöitä, joten kesykissankin vahvaa aluetta on kyky keskittää rävähtämätön huomio yhteen kohteeseen kerrallaan. Sudet saalistavat laumoina, jolloin on seurattava myös viereisten kavereiden liikkeitä. Siksi koirat ovat hiukan kissaa etevämpiä jakamaan huomionsa useaan kohteeseen.

Oppivaisuus ja älykkyys ovat vähemmän kytköksissä toisiinsa kuin usein luullaan. Paljon yksinkertaisempiakin eläimiä kuin kissoja ja koiria voi opettaa tekemään temppuja ja tehtäviä.

Älykkyys vaikuttaa lähinnä siihen, miten helposti eläin hoksaa uusia ratkaisuja itse. Älystä riippuu myös, osaako eläin yleistää oppimaansa: osaako se esimerkiksi avata muita ovia sen jälkeen, kun on oppinut avaamaan yhden.

Myytti 4: Kissa ei kiinny ihmiseen

Kissan- ja koiranpentujen aivoissa käynnistyy parin viikon iässä sosiaalistumiskausi eli lajin omaksuminen. Eläinlajit, joiden seurassa pentu tänä aikana elää, sijoittuvat sen mielessä loppuiäksi eri lokeroon kuin muut. Niistä tulee ”meitä”, eli niiden edustajiin voi kiintyä. Kaikki muut lajit ovat joko saaliita, vaaroja tai yhdentekeviä.

Juuri tästä on kyse kaikkien eläinten kesyydessä. Vuosituhansienkaan perinnölliset geenimuutokset eivät vielä saa eläintä luottamaan ihmiseen, vaan aito kesyys syntyy yksilön omista kokemuksista.

Lajin omaksuminen on vahvinta parikuukautiseksi asti. Hiukan eläin voi kesyyntyä myöhemminkin, jopa aikuisena. Syvä luottamus ja kiintymys kohdistuvat yleensä kuitenkin vain niihin lajeihin, joiden kanssa kissa tai koira on pentuna seurustellut paljon.

Sosiaalistumiskausi ehtii usein mennä navetan vintille tai muuten omiin oloihinsa syntyneiltä kissanpennuilta ohi, ennen kuin niitä aletaan antaa uusiin koteihin. Siksi ne suhtautuvat ihmisiin varauksellisesti lopun ikäänsä, vaikka tottuisivatkin heidän läsnäoloonsa.

Myytti 5: Kissa ei kiinny kissoihinkaan

Koiran esi-isä susi on voimakkaasti sosiaalinen eläin, jolle oma lauma on kaikki kaikessa. Yksinäinen susi on kaihoisa susi. Siksi koirakin tarvitsee seuraa – mieluiten myös muita koiria, vaikka se asuisi ihmisten kanssa.

Kissan esi-isä villikissa elää enimmäkseen erakkona. Siksi kesykissakin kestää yksinoloa paremmin kuin kesykoira. Kesykissa ei silti ole läheskään yhtä aito erakko kuin esi-isänsä. Seurallisuuden lisääntyminen on suurin muutos, joka kissan käyttäytymisessä on tapahtunut ihmisen kanssa vietettyjen vuosituhansien aikana.

Entä ne kissat, jotka ovat silkkaa lämmintä hyrinää omistajansa sylissä mutta eivät päästä toista kissaa lähelleen? Yleisin syy on se, että pentu on erotettu emostaan liian nuorena (ks. myytti 10). Silloin sen kyky ymmärtää ja käyttää kissojen elekieltä jää puutteelliseksi, mikä saa vieraat tuntumaan pelottavilta.

Myytti 6: Koirat vihaavat kissoja

Jolleivät kissa ja koira tule toimeen, tavallisimmin koira näkee kissan saaliina, jota on hauska ajaa takaa, ja kissaa pelottaa. Kumpikaan ei siis vihaa toistaan.
Joskus rooleista esiintyy muitakin versioita, etenkin jos koirakin on kissankokoinen. Jos kissa sattuu olemaan itsevarma ja koira arempi, koira voi pelätä kissaa.

Ongelmia voi viritä suljetussa tilassa, kuten asunnossa, josta ei pääse pakoon. Vaikka koira lähestyisi ystävällisen uteliaana, kissa voi kokea tilanteen niin pelottavaksi, että puolustautuu raapaisemalla. Kipu kuonossa saa koiran näkemään kissan uusin silmin: tämähän onkin vaarallinen.

Jos kissa ja koira jatkavat kohtaamisiaan huonoissa merkeissä, molempien käsitys toisesta muuttuu yhä kielteisemmäksi. Molemmat alkavat tuntea aggressiivisuutta, joka siis johtuu suljetusta tilasta eikä kissojen ja koirien yleisestä vihanpidosta.

Jotkin kissat ja koirat ovat luonteeltaan niin pelottomia ja rauhallisia, että ne onnistuvat ystävystymään, vaikkei niillä olisi aiempia kokemuksia toistensa lajikumppaneista.

Yleensä kissojen ja koirien ystävyyssuhteet kuitenkin perustuvat siihen, että molemmat ovat asuneet vastakkaisen lajin kanssa jo syntymäkodissaan (ks. myytti 4). Oleellista on silloin lajienvälisen seurustelun jokapäiväisyys ja miellyttävyys. Uhkaavasti haukkuvaa koiraa tai sähisevää kissaa pentu ei pysty omaksumaan turvalliseksi sosiaalistumiskohteeksi.

Myytti 7: Kissoilla ei ole tunteita

Kaikilta tunne-elämältään tutkituilta nisäkkäiltä on löydetty joukko perustunteita, kuten ilo, suru, pelko, aggressio ja hoivatunteet. Tutkimuksissa ei ole havaittu, että jonkin nisäkkään tunteet olisivat voimakkaammat kuin toisen. Koira, kissa, hiiri ja hirvi kokevat omat tunteensa yhtä suurina.

Myytti kissan tunteettomuudesta saattaa juontaa siitä, että osa kissalle tyypillisistä pienistä ilmeistä ja eleistä jää kissoihin tottumattomalta huomaamatta. Jos kissaa pelottaa, se ei välttämättä tee muuta kuin jähmettyy paikalleen ja avaa silmänsä hiukan pyöreämmiksi, vaikka sydän hakkaisi hurjasti.

Syy on luultavasti jälleen esi-isien geeneissä. Pienikokoisena saaliseläimenä villikissan ei pelästyessään kannata tehdä numeroa itsestään, jottei peto huomaisi sitä. Susilla jälkeläisineen sen sijaan on varaa tehdä näkyviä liikkeitä, kuten painaa häntä koipien väliin.

Sellaisia tunteita kissalla ja koiralla ei kuitenkaan ole, joihin tarvittaisiin niin pitkälle kehittynyttä ajattelukykyä, että eläin osaisi asettua toisen asemaan.
Tuttujen yksilöiden seurassa tunteet kyllä voivat tarttua.

Monelle omistajalle on tuttua, miten oma tunnetila vaikuttaa lemmikkeihin. Sen sijaan aito asettuminen toisen asemaan menee yli niiden aivokapa­siteetin.

Hiirellä leikkivä kissa ei siis nauti kärsimyksistä. Kissalle ei edes tule mieleen, että kokemus on jyrsijälle karmiva.

Myytti 8: Koira ja kissa manipuloivat

Kissa naukuu keskellä yötä sinnikkäästi, kunnes omistaja vihdoin huokaisee ja laahustaa keittiöön tarjoamaan sille yöpalaa. Koira haukkua räksyttää, kunnes joku antaa sille huomiota rapsuttamalla tai edes tiuskaisemalla.

Kissat, koirat ja lukuisat muut eläimet oppivat kokemuksesta, mitä välittömiä seurauksia niiden mistäkin teosta koituu. Ne katsovat tilannetta puhtaan naiivisti omasta näkökulmastaan ajattelematta sitä toisten manipuloimisena.

Ei ole harvinaista, että ihminen tulee huomaamattaan opettaneeksi lemmikilleen jotain, minkä lopputulos onkin hänelle epäkäytännöllinen.

Yölliset naukumistottumukset saavat yleensä alkunsa viattomasti siitä, että kissa sattuu kaipaamaan yöllä esimerkiksi seuraa. Jos ihminen nousee sängystä ja yrittää hiljentää kissan antamalla tälle ruokaa, kissa kokee tulleensa palkituksi yöllisestä naukumisesta. Vastaavasti koira oppii huomiohakuisen haukkumisen, jos haukkuminen osoittautuu tehokkaimmaksi keinoksi saada huomiota.

Ratkaisuna on alkaa johdonmukaisesti olla kiinnittämättä koiraan mitään huomiota silloin, kun se räksyttää, tai kissaan silloin, kun se naukuu yöllä. Samaan aikaan on lemmikkiä alettava palkita toivotusta käyttäytymisestä. Koiraa rapsutellaan ja huomioidaan sellaisina hetkinä, jolloin se on toivotulla tavalla hiljaa ja sievästi. Kissan kanssa seurustellaan ja leikitään ennen nukkumaanmenoa.

Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, mutta jos kodin luonnonlait vaihdetaan pysyvästi, jo muutaman viikon jälkeen lemmikin käyttäytymisessä näkyy yleensä suuri muutos.

Myytti 9: Koira ja kissa kostavat

Koira on jätetty yksin kotiin, ja palatessaan isäntäväki löytää kenkänsä pureskeltuina. Kissan perheeseen on syntynyt uusi vauva, ja kissa alkaa pissailla sohvaan. Tätä kuvitellaan usein eläimen mielenosoitukseksi tai kostoksi, kun se on jäänyt vaille huomiota.

Todellisuudessa kissan ja koiran vaatimaton otsalohko ei riitä niin monimutkaiseen toisen asemaan asettumiseen, että lemmikki pystyisi pohtimaan, millä se saisi aiheutetuksi omistajalle pahan mielen. Sen sijaan pureskeleva koira ja virtsamerkintöjä tekevä kissa yrittävät lievittää tukalaa oloaan.

Kun eläin kokee olonsa stressaantuneeksi, se pyrkii tekemään jotain sellaista, mistä se muistaa olonsa aiemmin kohentuneen. Luonnonvalinta on muovannut joistakin käyttäytymistavoista palkitsevia eli mielihyvän tunnetta aiheuttavia.
Koirille erityisesti pureskelu on rauhoittavaa. Yksinäisyydestä kärsivä koira yrittää siksi usein lievittää oloaan pureskelemalla jotain – usein vielä sellaista, missä tuntuu kaivatun ihmisen tuttu ominaistuoksu.

Kissalle turvallisuudentunnetta tuottaa reviirin merkitseminen. Kissan esi-isä villikissa merkitsee reviirinsä virtsasuihkuilla pystysuoriin pintoihin. Sillä se turvaa eloonjäämisensä, koska reviirillä on rajallinen määrä pyydystettävää.
Kesykissa ei tiedä tätä tunteidensa evolutiivista taustaa, mutta se tietää, että reviirin merkitseminen tuntuu hyvältä. Siksi kissa turvautuu virtsamerkkailun ai­heuttamaan mielentilan kohotukseen erityisesti silloin, kun muuten tuntuu hankalalta: kotona on liikaa melua, omistaja käsittelee lemmikkiään liian rempseästi tai kotiin on ilmestynyt uusi kissa, koira tai vauva.

Myytti 10: Pentu pitää ottaa pienenä

Sekä kissat että koirat hallitsevat synnynnäisesti vain osan oman lajinsa viestinnästä. Suurimman osan eleiden ja ilmeiden tulkintakyvystä ne oppivat pentuaikana. Kausi, jona nämä opit painuvat pysyvästi mieleen, jatkuu suunnilleen kolmen kuukauden ikään asti.

Jos tämä koulu keskeytyy, eläin on vielä aikuisenakin kielipuoli ja käsittää lajitoverien viestejä väärin. Se taas helposti johtaa varautuneisuuteen, pelkoihin ja hyökkäävyyteen. Riittävän pitkä emon kanssa vietetty aika takaa myös sen, että pentu saa tyydytetyksi voimakkaan imemistarpeensa. Liian pieninä vieroitetuista kissanpennuista osalle jää loppuiäkseen tavaksi imeskellä korvikkeita, kuten omistajansa ihoa tai vaatteita.

Kissanpentujen luovutusiäksi suositellaan noin kolmea kuukautta. Pentu on silloin ehtinyt oppia kissojen kielen vivahteet. Koiranpentujen oikean luovutusiän valinta on vaativampaa. Koirien odotetaan meidän yhteiskunnassamme kulkevan rennosti mukana myös julkisilla paikoilla ja liikenteessä. Useimpien rotujen liikennekoulu olisi hyvä aloittaa ennen parin kuukauden ikää.

Parhaassa tapauksessa koiraemon omistaja harjoittelee kuljeskelua jokaisen pennun kanssa. Silloin luovutusta voi hyvin siirtää parin kuukauden ikää myöhemmäs. Jollei aika riitä tähän ja jos uudessakin kodissa on valmiiksi koiria, joiden kanssa pentu voi jatkaa kieliopintojaan, luovutus onnistuu jo hieman ennen parin kuukauden ikääkin.

Sekä kissat että koirat kiintyvät uuteen omistajaan, olivatpa muuttaessaan minkä ikäisiä tahansa. Luja kiintymyssuhde muodostuu silloinkin, kun muutto tapahtuu vasta aikuisena – jopa vanhuksena.

Helena Telkänranta on eläintieteeseen erikoistunut tutkija, tiedetoimittaja, tietokirjailija ja Tieteen vakituinen avustaja. Häneltä ilmestyy elokuussa kirja Millaista on olla eläin? (SKS ).

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2015.

Lue lisää: Koirasi on pentususi

Kolme aitoa syytä Mustin ja Mirrin eroihin

1 Esi-isillä eri vaarat ja saaliit

Kotieläinten kokemusmaailmaan vaikuttavat monet luonnonvaraisilta esi-isiltä perityt geenit. Kissan esi-isä, Afrikassa elävä villikissa, on useamman eläimen ruokalistalla kuin koiran kookas esi-isä susi. Villikissan on siksi varottava useammanlaisia vaaroja kuin suden.

Villikissat syövät lähinnä jyrsijöitä. Pyydystäminen sujuu parhaiten tutuilla lähinurkilla, missä villikissa tuntee jokaisen myyränkolon ja hiirenpolun. Sudet metsästävät kookkaitakin eläimiä, joten niille on luontevaa liikkua laajoilla alueilla. Tämä on osasyy siihen, että kesykissakin kokee vieraisiin paikkoihin joutumisen oudommaksi kuin koira.

2 Koiran geenit muuttuneet enemmän

Jo antiikin Roomassa ja luultavasti sitäkin aikaisemmin pidettiin erityyppisiä koiria eri tarkoituksiin. Vahtikoirassa arvostettiin eri ominaisuuksia kuin metsästyskoirassa. Tulevien pentueiden vanhemmiksi valikoitiin kutakin ihannetta parhaiten vastaavia yksilöitä. Myöhemmin käyttötarkoitusten kirjo kasvoi yhä.

Koirarotujen erilaisten taipumusten pohjana ovat edelleen vanhat kunnon suden geenit mutta osin muuntuneina. Esimerkiksi vinttikoirilla into saaliin takaa-ajoon on voimakkaampi kuin susilla, noutajilla taas heikompi.

Kissoilla on ollut sama ammatti kautta vuosituhansien: ne pyydystävät jyrsijöitä ruokavarastoista. Ihmisten suosiman kissatyypin käyttäytymisgeeneissä ei siis tarvittu muita muutoksia kuin ne, joiden ansiosta kesykissan oli villikissaa helpompi elää lähekkäin ihmisten ja muiden kissojen kanssa.

3 Kasvuympäristö ratkaisee paljon

Aiemmat kokemukset vaikuttavat suuresti siihen, mitä merkityksiä eläin näkee missäkin asioissa. Erityisen ratkaisevaa on varhaispentuikä eli kissan ja koiran ensimmäiset elinkuukaudet. Aivoissa muodostuu silloin vilkkaasti uusia kytköksiä. Tämä aivojen yksityiskohtien rakentuminen vaikuttaa eläimen kokemusmaailmaan koko loppuiän.

Juuri aivojen kehityksen takia ensimmäisten elinkuukausien ympäristö pitkälti määrää, tuleeko koirasta tai kissasta kesy vai ihmisarka. Samoin määräytyy, tuleeko eläimestä tuttuihin luottava vai kaikkien kaveri, uusia paikkoja säikkyvä vai maailmankansalainen ja niin edelleen.

Osa eroista, joita tapaamme ajatella koirien ja kissojen välisinä, johtuu todellisuudessa kulttuurissamme vallitsevista eroista koiran- ja kissanpentujen käsittelyssä.

Tilaajille
Tietoliikennesatelliittien määrä kasvaa räjähdysmäisesti viimeistään 2020-luvulla. Kilpajuoksu avaruuden internetistä on alkanut. Kuva: Nasa
Tietoliikennesatelliittien määrä kasvaa räjähdysmäisesti viimeistään 2020-luvulla. Kilpajuoksu avaruuden internetistä on alkanut. Kuva: Nasa
Kymmensenttisiä kuutioita voi  liittää myös yhteen. Osa niistä varmasti välittää nettiliikennettä 2020-luvulla. Kuva: Nasa
Kymmensenttisiä kuutioita voi  liittää myös yhteen. Osa niistä varmasti välittää nettiliikennettä 2020-luvulla. Kuva: Nasa
OneWeb kaavailee kattavansa koko maapallon noin 650 satelliitilla. Kuva: OneWeb
OneWeb kaavailee kattavansa koko maapallon noin 650 satelliitilla. Kuva: OneWeb
03b tarjoaa jo laajakaistayhteyksiä Afrikkaan. Kuva: 03b
03b tarjoaa jo laajakaistayhteyksiä Afrikkaan. Kuva: 03b
SpaceX käyttää avaruusasemalennoilla koeteltuja avaruusaluksia. Kuva: Nasa
SpaceX käyttää avaruusasemalennoilla koeteltuja avaruusaluksia. Kuva: Nasa
Kokenut satelliittiyritys Iridium on rakentamassa uutta satelliittiparvea. Kuva: Iridium
Kokenut satelliittiyritys Iridium on rakentamassa uutta satelliittiparvea. Kuva: Iridium
Avaruussatelliittien pitää kiertää maapalloa matalalla, jotta netti toimii tarpeeksi nopeasti. 1. Geosynkroninen eli saman kohdan yllä pysyvä rata, noin 35 700 kilmetrin korkeudella. 2. Keskitason rata, 2 000- 35 700 kilometrin korkeudella. 3. Matala kiertorata, 180-2 000 kilometrin korkeudella.
Avaruussatelliittien pitää kiertää maapalloa matalalla, jotta netti toimii tarpeeksi nopeasti. 1. Geosynkroninen eli saman kohdan yllä pysyvä rata, noin 35 700 kilmetrin korkeudella. 2. Keskitason rata, 2 000- 35 700 kilometrin korkeudella. 3. Matala kiertorata, 180-2 000 kilometrin korkeudella.

Maan kiertoradalla netti vapautuu valtioiden asettamista rajoista.

Avaruuskilpa on saanut uuden muodon. Nyt ei ole kyse kylmästä sodasta eikä kilpajuoksusta Kuuhun. Nyt internet nousee avaruuteen.

Avaruuden kautta nettiyhteydet laajenevat nopeasti maapallon syrjäseuduille. Samalla ne, jotka hallitsevat internetin viestiliikennettä taivaalta, suojautuvat...

Tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita:

Tilaajille
Rikas Eurooppa joutuu miettimään tarkasti, miten perustella heikompiosaisten tulokkaiden torjumista. Kuva: Lehtikuva
Rikas Eurooppa joutuu miettimään tarkasti, miten perustella heikompiosaisten tulokkaiden torjumista. Kuva: Lehtikuva
Intiassa kastijärjestelmän pohjalle syntyneille sälytetään likaisimmat työt, kuten lannan levitys. Kuva: Getty Images
Intiassa kastijärjestelmän pohjalle syntyneille sälytetään likaisimmat työt, kuten lannan levitys. Kuva: Getty Images
Juutalaisia on alistettu ja vainottu niin paljon, että heillä on erityinen muistelupäivä historian suruille. Kuva: Getty Images
Juutalaisia on alistettu ja vainottu niin paljon, että heillä on erityinen muistelupäivä historian suruille. Kuva: Getty Images
Koko Afrikka on saanut ebolaleimaa, vaikka tauti riivaa vain länsinurkkaa. Kuva: Getty Images
Koko Afrikka on saanut ebolaleimaa, vaikka tauti riivaa vain länsinurkkaa. Kuva: Getty Images
Itä-Aasian eläintorien tautiriskien takia joissakin maissa on kartettu kaikkia kiinalaisia. Kuva: Getty Images
Itä-Aasian eläintorien tautiriskien takia joissakin maissa on kartettu kaikkia kiinalaisia. Kuva: Getty Images

Kautta aikain ihminen on löytänyt syntipukit sairauksiin oman yhteisönsä ulkopuolelta. Syytämme taudeista niitä, joita halveksimme.

Siitä lähtien, kun ebola keväällä 2014 nousi maailman puheenaiheeksi, monet afrikkalaistaustaiset ihmiset ovat joutuneet ennakkoluulojen kohteiksi. Yhdysvalloissa heitä on ebolapelon takia kiusattu kouluissa, heiltä on evätty pääsy työpaikoille, heille ei ole tarjoiltu ravintoloissa, eikä heitä...

Tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita: