Hävikki näkyy kartalla. Hävikkitiedot perustuvat mittauksiin, joita Nasan Grace-satelliitti on tehnyt vuodesta 2002. Nopeimmin jäätiköt hupenevat tummanpuhuvilla alueilla. Kuva: Nasa
Hävikki näkyy kartalla. Hävikkitiedot perustuvat mittauksiin, joita Nasan Grace-satelliitti on tehnyt vuodesta 2002. Nopeimmin jäätiköt hupenevat tummanpuhuvilla alueilla. Kuva: Nasa
Antarktiksen länsilaita menettää jäätä enemmän kuin itä kerää. Siksi mantereen jäätase näyttää miinusta. Kuva: Nasa
Antarktiksen länsilaita menettää jäätä enemmän kuin itä kerää. Siksi mantereen jäätase näyttää miinusta. Kuva: Nasa

Vanhaa jäätä katoaa nyt enemmän kuin uutta syntyy.

Antarktis ei ainakaan hupene, pikemmin päinvastoin, kirjoitettiin tässäkin lehdessä 1990-luvun lopussa. Kun ilmasto lämpenee, merialueilla haihtuminen lisääntyy, ja se tietää hyiselle napamantereelle lisää lunta ja jäätä, kuuluivat perustelut.

Viime aikoina julkaistut pitkäaikaisseurannat kertovat, että toisin on käynyt. Antarktiksen länsilaita menettää jäätä enemmän kuin itä kerää, minkä takia koko mantereen vuotuinen jäätase näyttää nykyään 92 miljardia tonnia miinusta.

Massatasapainon notkahdus johtuu rannikoita peittävien lauttajäiden ohentumisesta, ja syyllinen löytyy merestä. Napa-alueen vedet ovat lämmenneet ja kalvavat valkoisen jättiläisen kupeita altapäin. Tihutyöhön niitä puhkuvat voimistuneet länsituulet.

Lauttajäiden sulaminen on hälyttävä merkki, sillä lautat ovat paljon vartijoita: ne estävät sisämaan jäätiköitä valumasta mereen. Ilman tulppaa Länsi-Antarktiksen jääkato kiihtyisi – vakavin seurauksin. Koko katteen tuhoutuminen nostaisi merenpintaa yli kolme metriä.

 

 

LÄNSI-ANTARKTIS käsittää napamantereen pienemmän puoliskon, jonka tiliin mannerjäätikön massatasapainon notkahdus menee. Alueelta ka­toaa jäätä kaksi kertaa enemmän kuin itään kertyy. Jos koko läntinen jääkate sulaisi, merenpinta kohoasi 3,3 metriä.

Antarktiksen niemimaa oli ensimmäisiä alueita, joilla jään hupeneminen pantiin merkille. Nyt nopeimmin sulaa eteläinen helma. Jos niemimaa menettäisi jäätikkönsä,  merenpinta nousisi arviolta 25 senttimetriä.

Larsenin lauttajää on kokenut kovia vuodesta 1995, jolloin siitä murtui mereen ensimmäinen ennätyksellisen suuri jäävuori. Jotkin jäähyllyt hävinnevät
ennen vuotta 2100.

Amundseninmeren rannikko kärsii jääkadosta pahimmin. Nopeimmin ohentuvat lauttajäät saattavat kadota jo sadan vuoden kuluessa. Jos seutu­kunnan jäätiköt häviäisivät, meren­pinta nousisi 1,2 metriä.

Ronnen lauttajää Weddellinmeren rannalla voi vielä hyvin. Weddellkin lämpenee, mutta toistaiseksi itätuulet ovat hillinneet veden kipuamista jään alle.

Rossin lauttajää voi vielä paremmin kuin Ronne. Itätuulet ovat pitäneet lämmennyttä Rossinmerta aisoissa.

 

ITÄ-ANTARKTIS on napamantereen massiivinen puolisko ja maailman suurin jäätikkö. Se ei ole hupenemassa, mutta jäätiköityminen on hiipunut ja rannikolla osa lauttajäistä ohentuu. Jos itäinen jääkate joskus sulaisi, meren­pinta nousisi 55 metriä.

Wilkesin maa on idän menettäjiä. Jäätä hupenee vuosittain yli puolet siitä määrästä, joka hä­viää Antaktiksen niemimaalta.

Tottenin jäätikkö pitää kärkitilaa idän hupenijoiden listalla. Aluetta kiusaa sama vaiva kuin lännen lautta­jäitä. Tottenin alla on railoja, joita pitkin lämmin merivesi pääsee huuhtomaan jäätikön pohjaa. Jos Totten sulaisi, merenpinta nousisi 3,3 metriä.

Kuningatar Maudin maa on itäosan tehokkain uuden jään kerääjä. Kymmenen viime vuotta se on yksin paikannut puolet Länsi-Antarktiksen hävikistä.

Aboa, Suomen Antarktis-asema, sijaitsee napa-alueen­ mahtipuoliskolla.

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2015.