Tehottomiksi käyville lääkkeille etsitään vaihto­ehtoja, mutta kokonaan antibiootteja ei voi korvata. On löydettävä keinot pelastaa niiden toimintakyky. Kuvitus Vesa Valkonen.
Tehottomiksi käyville lääkkeille etsitään vaihto­ehtoja, mutta kokonaan antibiootteja ei voi korvata. On löydettävä keinot pelastaa niiden toimintakyky. Kuvitus Vesa Valkonen.

Jos antibiootteja vastustavat bakteerit edelleen yleistyvät nykytahtiin, koko terveydenhuoltojärjestelmä on vaarassa romuttua.

Joulukuussa 2008 kaunis 20-­ vuotias nainen, brasilialainen missi Mariana Bridi da Costa, hakeutuu lääkäriin. Lääkäri epäilee, että hänellä on munuais­kiviä.

Tammikuun alussa da Costa hakeutuu uudelleen vastaanotolle. Tutkimuksissa ilmenee, että hänellä onkin virtsatieinfektio. Sen on aiheuttanut pseudomonasbakteeri, joka on vastustuskykyinen useimmille anti­biooteille. Selviää, että bakteeri on jo levinnyt virtsateistä virtsarakon ja mu­nuaisten kautta verenkiertoon – da Costalla on verenmyrkytys.

Seuraavina päivinä verenmyrkytys etenee sairaalahoidosta huolimatta. Elimistö yrittää puolustautua bakteeria vastaan ja synnyttää massiivisen tulehdusreaktion. Kudokset turpoavat ja kärsivät hapenpuutteesta.

Da Costan kädet ja jalat ajautuvat kuolioon. Ne joudutaan amputoimaan. Myös mahalaukku alkaa vuotaa, ja se joudutaan osin poistamaan.

Tämäkään ei auta. Tammikuun 24. päivänä 2009 da Costa menehtyy.

Kuin ilmastonmuutos

Asiantuntijat pelkäävät, että tapaukset, joissa tuiki tavallinen tulehdustauti johtaa kuolemaan, ovat tulevaisuuden arkea. Nykyisin kyse on yksittäistapauk­sista, mutta jos antibiooteille vastustuskykyiset eli antibioottiresistentit bakteerit edelleen yleistyvät, lääkärit ovat liemessä.

Britannian johtava terveysviranomainen Sally Davies kuvaili taannoin ongelmaa ilmastonmuutoksen tai terrorismin kaltaiseksi uhkaksi.

– Jos emme toimi nyt, 20 vuoden päästä kuka tahansa meistä voi kuolla jouduttuaan sairaalaan pieneen leik­kauk­seen, sillä tavallisia tulehduksia ei enää pystytä hoitamaan antibiooteilla.

Daviesin mukaan leikkauksista, kuten lonkkanivelen korjauksista tai elinsiirroista, voi tulla tappavia infektioriskin vuoksi. Samaan sävyyn puhuu myös Maailman terveysjärjestö WHO huhtikuussa 2014 julkaisemassaan raportissa.

Kuulostaa pelottavalta. Onko tilanne todella näin vakava?

Takapakkia yli 30 vuotta

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin infektiosairauksien ylilääkäri, dosentti Asko Järvinen ei ole yhtä dramaattinen kuin Davies, mutta hänkin on totinen. Hänen mukaansa emme ole palaamassa kokonaan aikaan ennen anti­biootteja, mutta näyttää siltä, että kello on kääntymässä yli kolmekymmentä vuotta taaksepäin.

– Tuolloin, 1980-luvun alussa, tulivat markkinoille tietyt uudet antibiootit, ja kuviteltiin, että infektio-ongelmat ovat ohi. Nyt olemme jälleen uudessa tilanteessa.

Järvisen mukaan da Costan tyyppiset tragediat ovat todennäköisesti tästedeskin harvinaisia, vaikka yksittäistapauksia voi tulla lisää. Isompi huoli on se, että resistentit bakteerit voivat ajaa terveydenhuollon resurssit äärirajoilleen ja nostaa kustannukset pilviin.

Suurin uhka virtsateitse

Pahin ongelma ovat virtsatietulehdukset. Uhkakuva on seuraava: Tätä nykyä Suomessa hoidetaan vuosittain sairaalassa 20 000 virtsatietulehdusta. Kotonaan antibioottikuurin virtsatietulehdukseen syö 250 000 potilasta. Mikäli tavanomaiset syötävät antibiootit eivät enää tehoa, hoito siirtyy sairaalaan, sillä laajakirjoisimmat antibiootit annetaan tiputuksena.

– Iso kysymys on, miten pystymme hoitamaan kaikki potilaat. Ja voi vain miettiä, millaiset kustannukset siitä syntyy, Järvinen sanoo.

Siihen, miksi Järvinen korostaa virtsatietulehduksia, on hyvä selitys. Maailmalla ovat nopeasti yleistymässä penisilliininsukuisille antibiooteille resistentit esbl- ja kpc-bakteerit, jotka viihtyvät suolistossa ja voivat helposti pujahtaa genitaalialueelta virtsateihin. Se on näiden bakteerien tyypillisin tulehdusreitti.

Kyseiset bakteerit osaavat erityisen tehokkaasti vaihtaa keskenään tietoa anti­bioottiresistenssistä. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että bakteeri ottaa toiselta palan perimää, resistenssigeenin.

– Niillä on ikään kuin muistitikku, johon ne pystyvät helposti keräämään useita resistenssigeenejä. Lopulta on hankala löytää antibioottia, joka tehoaisi, Järvinen kuvailee.

Virtsatieinfektioiden lisäksi bakteerit voivat aiheuttaa sairaalassa tulehduksia esimerkiksi sisäelinleikkauksissa tai virtsatiekatetrien kautta.

Yksi tulehdusreitti on synnytys. New York Times uutisoi viime joulukuussa, että Intiassa kuoli edellisvuonna 58 000 vas­tasyntynyttä lasta äidiltä saamaansa kaikil­le antibiooteille resistenttiin superbakteeriin.

Intialaisten lääkärien mukaan ilmiö on uusi ja huolestuttava. Vielä viisi vuotta aiem­min vastaavat tulehdukset olivat hyvin harvinaisia. Kyseessä on vasta pieni osuus Intian kaikista vastasyntyneiden kuolemista, joita on noin 800 000, mutta resistenttien bakteerien aiheuttamat tulehdukset yleistyvät.

Eikä ongelma tietenkään rajoitu vain Intiaan. Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat tappaneet vastasyntyneitä viime vuosina myös länsimaissa, muun muassa Ruotsissa ja Englannissa.

Vanhat konstit eivät tepsi

Suomessa resistentit suolistobakteerit alkoivat levitä 2000-luvun puolivälissä, muutamia vuosia myöhemmin kuin maailmalla. Nyt laajimmin ovat levinneet esbl-bakteerit, joita löytyy noin 5 000 potilaasta vuosittain. Niihin tehoavat vielä muutamat antibiootit.

Kaikille antibiooteille vastustuskykyiset superbakteerit ovat onneksi meillä vielä harvinaisia. Sairaaloihin tulee muutamia tapauksia vuodessa, ulkomaantuliaisina.

Haasteena on se, että resistentteihin suolistobakteereihin eivät tepsi sairaaloiden vanhat tutut konstit. Käsiä ja pintoja pesemällä pystytään kyllä torjumaan ihon asukkeja, kuten haavoja tulehduttavaa mrsa-sairaalabakteeria eli metisilliinille resistenttiä stafylokokkia. Suolistobakteerien tuhoaminen on vaikeampaa, koska ne ovat potilaan sisässä.

– Tämä on hankala tilanne. Resistentit bakteerit lymyävät suolistossa oman bakteerimassan seassa ja aiheuttavat infek­tioita. Nyt niitä löytyy jo tavallisesta väes­töstä, emmekä voi potilaan tullessa sairaalaan mitenkään ennakoida sitä, Järvinen sanoo.

Broilereista ihmisiin

Syyttävä sormi kohdistuu ruokaan, etenkin lihaan. Suomen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira löysi vuonna 2013 esbl-suolistobakteereita joka kahdeksannesta kaupassa myydystä kotimaisesta broileripakkauksesta. Sian- ja naudanlihassakin näitä bakteereita esiintyy, mutta harvemmin kuin broilerissa.

Keski-Euroopassa ongelma on huomattavasti laajempi. Esimerkiksi Hollannissa ja Tanskassa tutkijat ovat havainneet, että melkein jokaisella broileritilalla esiintyy esbl-bakteeria – ja samat bakteerikannat näkyvät sairaaloiden potilasnäytteissä. Syynä ilmiöön on antibioottien holtiton käyttö.

Vaikka EU resistenssiongelman vuoksi kielsi antibioottien käytön terveiden eläinten kasvunedistäjänä jo vuonna 2006, edelleen yhden eläimen sairastuessa lääkitään herkästi koko karja.

Esbl-bakteerit elävät eläinten suolistossa, eikä niitä huomata, koska ne eivät aiheuta eläimille ongelmia. Teurastuksen jälkeen bakteeri voi kuitenkin päätyä ihmisen suolistoon, jos esimerkiksi raakaa lihaa käsitellään samoilla välineillä kuin kypsää.

Suomessa tilanne on muuta Eurooppaa parempi, koska antibioottien käyttö on ollut jo pitkään harkitumpaa.

Vielä paljon Eurooppaa huonommin asiat ovat muualla maailmassa. Esimerkiksi Intiassa, jossa antibiootteja valmistetaan paljon ja käytetään huoletta, resistenttejä superbakteereita on ympäristössä kaikkialla, jopa pienissä vesilätäköissä.

Järvisen mukaan antibioottikuuri on aina riski. Tavallisesti terveen ihmisen suolisto on niin tiiviisti omien bakteerien miehittämä, etteivät uudet lajit helposti pääse asettumaan sinne. Antibioottikuuri kuitenkin tappaa osan omista suolistobakteereista, mikä luo elintilaa resistenteille lajeille.

Etenkin kaukomatkailijan kannattaa välttää antibioottikuuria, ellei se ole todella tarpeeseen: hän voi kuurin aikana saada asukikseen kaikille antibiooteille vastustuskykyisen superbakteerin.

Kilpajuoksu alkoi heti

Antibioottiresistenssi on väistämätön osa kehitystä. Sen tiesi jo Alexander Fleming, skotlantilainen tutkija, joka 1920-luvulla löysi homesienestä penisilliinin, ensimmäisen tunnetun antibiootin. Bakteerit ovat mestareita sopeutumaan, ja niiden evoluutio on nopean lisääntymisen an­siosta nopeaa. Esimerkiksi tavallinen suoliston asukki kolibakteeri voi jakautua parhaimmillaan varttitunnin välein.

Resistenssi on silti kehittynyt vikkelämmin kuin kukaan oli osannut kuvitella. Ensimmäiset antibiootille vastustuskykyiset bakteerit löytyivät vuonna 1940, kun penisilliiniä oli annettu vasta parille potilaalle. Tetrasykliini tuli markkinoille vuonna 1950, ja ensimmäiset resistentit bakteerikannat löytyivät vuonna 1959. Erytromysiini saapui 1953 ja resistentit kannat 1968 – ja niin edelleen. Vuonna 2003 markkinoille tulleelle daptomysiinille vastustuskykyisiä kantoja löytyi parin vuoden päästä, ja vuonna 2005 tulleelle tigesykliinillekin on resistenttejä kantoja.

Lääketeollisuus ei ole järin innostunut uusien antibioottien luomisesta. Kehittäminen maksaa valtavasti, eikä antibiootti ehdi tepsimisvuosinaan välttämättä tuottaa riittävästi edes peittääkseen kulut. Kaiken lisäksi antibiootit ovat kuurilääkkeitä. On paljon kannattavampaa valmistaa lääkkeitä kroonisiin sairauksiin, joissa niitä käytetään tyypillisesti vuosikausia.

Toisaalta vaikka uusien antibioottien kehittäminen on tärkeää, se ei riitä ratkaisuksi. Bakteerit ovat niin vikkeliä sopeutumaan, ettei ihmelääkettä ole odotettavissa.

Vähentäminen tepsii

Antibioottiresistenssigeenejä bakteerit keräävät perimäänsä tai erillisiin pieniin dna-renkaisiin, plasmideihin. Ylimääräiset geenit ovat bakteerille taakka, josta se mieluusti luopuu, joten antibiootittomassa ympäristössä resistenssigeenit alkavat kadota. Niinpä yksinkertaisin keino vähentää resistenssiä olisi karsia antibioottien käyttöä.

Tämän myös Maailman terveysjärjestö WHO listaa tärkeimmäksi toimenpiteeksi. Resistentit bakteerit vähenisivät, jos turhista antibioottikuureista luovuttaisiin eikä tarpeellista aloitettua kuuria jätettäisi kesken. Keskeytettäessä tautibakteerit saattavat elpyä ja vaatia toisen kuurin eli lisätä antibiootinkäyttöä entisestään. Osassa selviytyneistä bakteereista on lisäksi saattanut viritä resistenssiä käytettyä antibioottia kohtaan.

Suomessa turhia antibioottikuureja­ syödään vähemmän kuin useimmissa muissa maissa, mutta se ei riitä: ihmiset liikkuvat, ja maailmalta tulee resistenttejä bakteereita. Lisäksi keskeinen ongelma on ruoka, kuten broilerinliha, jonka mukana bakteerit kulkevat rajan yli.

Periaatteessa voisimme panna jonkin vanhan antibiootin muutamiksi vuosiksi maailmanlaajuiseen käyttökieltoon. Sen jälkeen aine saattaisi jälleen tepsiä ainakin jonkin aikaa, mikäli bakteerit ovat ehtineet sylkäistä resistenssigeenin pois.

Itse asiassa näin on tapahtunutkin.

Vanhat lääkkeet palaavat

Aiemmin hylättyjä tai vähemmälle käytölle jääneitä vanhoja antibiootteja on jo ryhdytty kaivamaan esiin. Tällaisia ovat muun muassa kolistiini, kloramfenikoli ja fosfomysiini.

Kolistiini on viime vuosina ollut useas­sa tapauksessa viimeinen oljenkorsi resistentin bakteerin aiheuttamassa tulehduksessa. Aine tuli markkinoille jo vuonna 1959, mutta käyttö lopetettiin, kun huomattiin, että se voi aiheuttaa munuaisvaurioita. Lääkärit ottivat sen uudelleen käyttöön tällä vuosituhannella.

Asko Järviselle tulee vuosien takaa mieleen suomalaispotilas, joka oli ulkomaanmatkalla saanut vaikean palovamman. Tämä sai ihonsiirron jälkeen tulehduksia. Pian havaittiin, että hän oli tuonut ulkomailta mukanaan antibiooteille vastustuskykyisen bakteerin. Potilasta hoidettiin sairaalassa lähes vuosi, ja hänen henkensä saatiin kolistiinin avulla pelastetuksi.

Valitettavasti tarina ei silti päättynyt onnellisesti. Kun potilas alkoi kuntoutua ja lihasmassa kasvoi, iholle tuli painepuvusta hankaumia. Sama bakteeri aiheutti uuden verenmyrkytyksen, ja potilas menehtyi. Tuossa vaiheessa bakteeri oli kehittänyt vastustuskyvyn myös kolistiinille.

Järvisen mukaan ei ole helppo eikä kovin realistinen ajatus ryhtyä panemaan sivuun nykyisiä antibiootteja. Jäljelle jäisi liian vähän vaihtoehtoja. Vaikka antibiootteja periaatteessa on paljon, useat niistä kuuluvat samaan ryhmään, eikä auta, jos vain yksi ryhmäläisistä hyllytetään.

Viruksista erikoisjoukkoja

Muitakin tapoja bakteerien nujertamiseen on. Yksi keinoista, jota nykyisin tutkitaan Suomessakin, on faagihoito.

Faagit ovat bakteerien viruksia, luonnollisia vihollisia. Eivät antibiootit tosin sen luonnottomampia ole, sillä ne ovat mikrobien kemiallisia aseita. Niiden avulla luonnon mikrobiyhteisöt valloittavat naapureiltaan elintilaa. Mutta siinä missä antibiootit ovat korttelipommeja, faagivirukset ovat erikoisjoukkoja. Ne tekevät rynnäkön ja tappavat tehokkaasti ja tarkasti ainoastaan kohteensa vahingoittamatta muita bakteereita.

Tässäkin menetelmässä on ongelmansa. Se on räätälöityä biologista hoitoa, joka voidaan antaa vasta, kun taudinaiheut­taja tunnetaan hyvin. Faagi tappaa vain juuri tietyn isäntäbakteerin, eli sen pitää sopia kuin avain lukkoon. Faagien löytäminen ei onneksi ole vaikeaa, sillä niitä on esimerkiksi jäte- ja luonnonvesissä pilvin pimein. Avaimia siis piisaa joka lukkoon.

Faagihoidoista ovat aiempina vuosikymmeninä olleet kiinnostuneita lähinnä itäisen Euroopan maat, etenkin Georgia, jossa hoitoja on annettu pitkään. Nyt myös länsimaat ovat heränneet.

Euroopassa alkoi viime syksynä iso tutkimusprojekti, jonka myötä Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa aiotaan hoitaa yli parinsadan potilaan haavainfek­tioita faageilla. Jotta haavaan ei muodostuisi faageille vastustuskykyisiä bakteereita, potilaalle annetaan tusinan verran erilaisia faageja sisältävä seos. Kukin faagi tunkeutuu bakteeriin hieman eri tavoin.

Mitään halpaa lystiä faagihoidot eivät ole. Kyseessä on biologinen täsmähoito, joka pitää kehittää kutakin potilasta varten erikseen.

Uusia hoitoja näköpiirissä

Tutkijoilla on takataskussaan myös muita konsteja. Yksi jo käytössä oleva menetelmä on harhautusmolekyylien käyttö. Ideana on, että bakteerien tuottamat hajotusentsyymit tarttuvat antibioottien sijaan niihin eivätkä pääse tuhoamaan varsinaista lääkeainetta. Tällaisia molekyylejä ovat muun muassa klavulaanihappo ja sulbaktaami.

Yksi mahdollisuus on bakteerien resistenssigeenien hiljentäminen rna-interferenssillä eli geenin toiminnan kilpistävällä rna:lla. Kun geeni hiljennetään, bakteeri ei pysty tuottamaan antibioottia hajottavaa entsyymiä. Tätä menetelmää kehitetään nyt innokkaasti eteenpäin. Hoito-rna:n perille viemiseksi on suunniteltu nanomittaluokan kuljettimia, niin sanottuja nanoantibiootteja.  

Myös useita muita vanhoja ja uusia lääkkeitä tutkitaan paraikaa resistenttien bakteerien nujertamiseksi. Esimerkiksi osteoporoosin hoidossa käytettyä biofosfonaattia on kaavailtu hoitokeinoksi, sillä se näyttää estävän resistenssigeenien siirtymistä ja tuhoavan resistenttejä bakteereita.

Vaikka uusia hoitoja on näköpiirissä, antibiootit täysin korvaavaa hoitoa ei todennäköisesti löydy koskaan. Siksi asiantuntijat toivovat, että antibiootit tehoavat vielä pitkään. Ilman niitä tulevaisuus olisi synkkä. Da Costan tapaus muistuttaa, miten vaarallinen tuiki tavallisesta tulehduksesta voi tulla, jolleivät antibiootit tehoa.

Ilman lääketiede rapautuisi

 Nykylääketiede tukeutuu antibiootteihin, joilla voi estää ja hoitaa bakteeri-infektioita. Antibioottien ansiosta lääkärit uskaltavat tehdä leikkauksia ja elinsiirtoja sekä antaa puolustusjärjestelmää heikentäviä syöpähoitoja.

Jollei antibiootteja olisi, avosydänleikkaukset, keisarileikkaukset ja jopa biopsiat altistaisivat suurelle tautivaaralle – samoin tatuoinnit ja Botox-injektiot.

Haavojen ja palovammojen hoito kävisi vaikeaksi. Tehohoidon katetrit ja tipat sekä munuaisten dialyysihoidot olisivat potentiaalisesti hengenvaarallisia. Auto-onnettomuuteen ei kannattaisi joutua. Hoidettu syöpäpotilas saattaisi kuolla nopeammin puolustusjärjestelmän heikentymisestä johtuviin infektioihin kuin itse syöpään.

Tappavat vain bakteereita

Antibiootit tehoavat vain bakteereihin, eivät viruksiin. Maallikosta ne saattavat kuulostaa samantyyppisiltä olioilta, mutta ne poikkeavat toisistaan merkittävästi.
Bakteeri on elävä yksisoluinen eliö, virus on eloton loinen – vain pätkä perimää kuoren sisässä. Ne ovat myös aivan eri kokoluokkaa. Jos bakteeri olisi appelsiini, virus voisi olla nuppineula sen kyljessä.

Koska useimmat päiväkodeissa ja kouluissa kiertävät pöpöt ovat viruksia, niihin ei kannata syödä antibioottikuuria. Virustauteja ovat muun muassa nuhakuumeet, oksennustaudit, influenssat ja useimmat korvatulehdukset. Joskus virustulehduksen jälkitautina voi kehittyä bakteeritulehdus. Silloin antibioottikuuri voi olla tarpeen.

Näiden resistenssi huolettaa

Esbl-bakteeri

Extended spectrum beta-lactamase, resistentti monille penisiilliininsukuisille eli beetelaktaamiantibiooteille. Usein kolibakteeri, mutta voi olla myös pseudomonas. Suomessa noin 5 000 todettua esbl-tapausta vuodessa: virtsatietulehduksia ja erilaisia sairaalainfektioita.

Mdr- ja xdr-tuberkuloosi

Resistentti useille (multidrug-resistant) tai hyvin useille (extensively drug-resistant) antibiooteille. Yleistynyt nopeasti etenkin Kaukoidässä sekä itäisessä Euroopassa esimerkiksi Virossa, Latviassa ja Venäjällä. Suomessa xdr-tuberkuloosia oli ensimmäisen kerran keväällä 2012.

Mrsa

Metisilliinille resistentti stafylokokki. Suomessa noin 1 300 todettua mrsa-tapausta vuodessa: etenkin haavatulehduksia.

Resistentti tippuri

Jo kymmenestä maasta on raportoitu tippuritapauksia, joita ei pystytä parantamaan. Tippurista voi tulevaisuudessa tulla tauti, johon ei ole lääkkeitä.

Vre

Vankomysiinille resistentti enterokokki. Monessa maassa iso ongelma. Suomessa vielä melko harvinainen, tapauksia vuosittain muutamia kymmeniä: virtsatietulehduksia ja erilaisia sairaalainfektioita.

Suomalaisen vaara kaukomailla

Resistenttiä suolistobakteeria karttavan suomalaisen suurin riski on ulkomaanmatka, etenkin Kaukoitään, toteaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran eläintautibakteriologian tutkimusyksikön johtaja, professori Sinikka Pelkonen. Siellä bakteeri voi tarttua helposti sekä ympäristöstä että ruoasta.
Suomessa esbl-bakteerin saaminen broilerista tai muusta ruoasta on Pelkosen mukaan yhä harvinaista. Eviran tutkimus löysi vuonna 2013 esbl:ää joka kahdeksannesta täkäläisestä broilerinlihapakkauk­sesta, mutta bakteerimäärät olivat pieniä. Se vähentää tartunnan todennäköisyyttä.

– Esimerkiksi Hollannissa esbl-bakteerimäärät broilerissa ovat ihan valtavia Suomeen verrattuna. Me joudumme käyttämään hyvin herkkiä rikastavia tutkimusmenetelmiä, että pystymme ylipäätään löytämään jotain.
Ravintolaruokaa Pelkonen ei pidä isona riskinä, vaikka suurkeittiöt ostavatkin tyypillisesti halvinta mahdollista lihaa.

– Muualla maailmassa on todettu, että suurkeittiöissä hygienia on ammattimaisen hyvää verrattuna keskimääräiseen kotikeittiöön.
Taudinkantajatilanteen Pelkonen uskoo olevan Suomessa samankaltainen kuin Ruotsissa. Sieltä raportoitiin marraskuussa, että vain harvan terveen ihmisen ulosteesta löytyy esbl-bakteereita.

 Mari Heikkilä on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2015.

Tilaajille
Tietoliikennesatelliittien määrä kasvaa räjähdysmäisesti viimeistään 2020-luvulla. Kilpajuoksu avaruuden internetistä on alkanut. Kuva: Nasa
Tietoliikennesatelliittien määrä kasvaa räjähdysmäisesti viimeistään 2020-luvulla. Kilpajuoksu avaruuden internetistä on alkanut. Kuva: Nasa
Kymmensenttisiä kuutioita voi  liittää myös yhteen. Osa niistä varmasti välittää nettiliikennettä 2020-luvulla. Kuva: Nasa
Kymmensenttisiä kuutioita voi  liittää myös yhteen. Osa niistä varmasti välittää nettiliikennettä 2020-luvulla. Kuva: Nasa
OneWeb kaavailee kattavansa koko maapallon noin 650 satelliitilla. Kuva: OneWeb
OneWeb kaavailee kattavansa koko maapallon noin 650 satelliitilla. Kuva: OneWeb
03b tarjoaa jo laajakaistayhteyksiä Afrikkaan. Kuva: 03b
03b tarjoaa jo laajakaistayhteyksiä Afrikkaan. Kuva: 03b
SpaceX käyttää avaruusasemalennoilla koeteltuja avaruusaluksia. Kuva: Nasa
SpaceX käyttää avaruusasemalennoilla koeteltuja avaruusaluksia. Kuva: Nasa
Kokenut satelliittiyritys Iridium on rakentamassa uutta satelliittiparvea. Kuva: Iridium
Kokenut satelliittiyritys Iridium on rakentamassa uutta satelliittiparvea. Kuva: Iridium
Avaruussatelliittien pitää kiertää maapalloa matalalla, jotta netti toimii tarpeeksi nopeasti. 1. Geosynkroninen eli saman kohdan yllä pysyvä rata, noin 35 700 kilmetrin korkeudella. 2. Keskitason rata, 2 000- 35 700 kilometrin korkeudella. 3. Matala kiertorata, 180-2 000 kilometrin korkeudella.
Avaruussatelliittien pitää kiertää maapalloa matalalla, jotta netti toimii tarpeeksi nopeasti. 1. Geosynkroninen eli saman kohdan yllä pysyvä rata, noin 35 700 kilmetrin korkeudella. 2. Keskitason rata, 2 000- 35 700 kilometrin korkeudella. 3. Matala kiertorata, 180-2 000 kilometrin korkeudella.

Maan kiertoradalla netti vapautuu valtioiden asettamista rajoista.

Avaruuskilpa on saanut uuden muodon. Nyt ei ole kyse kylmästä sodasta eikä kilpajuoksusta Kuuhun. Nyt internet nousee avaruuteen.

Avaruuden kautta nettiyhteydet laajenevat nopeasti maapallon syrjäseuduille. Samalla ne, jotka hallitsevat internetin viestiliikennettä taivaalta, suojautuvat...

Tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita:

Tilaajille
Rikas Eurooppa joutuu miettimään tarkasti, miten perustella heikompiosaisten tulokkaiden torjumista. Kuva: Lehtikuva
Rikas Eurooppa joutuu miettimään tarkasti, miten perustella heikompiosaisten tulokkaiden torjumista. Kuva: Lehtikuva
Intiassa kastijärjestelmän pohjalle syntyneille sälytetään likaisimmat työt, kuten lannan levitys. Kuva: Getty Images
Intiassa kastijärjestelmän pohjalle syntyneille sälytetään likaisimmat työt, kuten lannan levitys. Kuva: Getty Images
Juutalaisia on alistettu ja vainottu niin paljon, että heillä on erityinen muistelupäivä historian suruille. Kuva: Getty Images
Juutalaisia on alistettu ja vainottu niin paljon, että heillä on erityinen muistelupäivä historian suruille. Kuva: Getty Images
Koko Afrikka on saanut ebolaleimaa, vaikka tauti riivaa vain länsinurkkaa. Kuva: Getty Images
Koko Afrikka on saanut ebolaleimaa, vaikka tauti riivaa vain länsinurkkaa. Kuva: Getty Images
Itä-Aasian eläintorien tautiriskien takia joissakin maissa on kartettu kaikkia kiinalaisia. Kuva: Getty Images
Itä-Aasian eläintorien tautiriskien takia joissakin maissa on kartettu kaikkia kiinalaisia. Kuva: Getty Images

Kautta aikain ihminen on löytänyt syntipukit sairauksiin oman yhteisönsä ulkopuolelta. Syytämme taudeista niitä, joita halveksimme.

Siitä lähtien, kun ebola keväällä 2014 nousi maailman puheenaiheeksi, monet afrikkalaistaustaiset ihmiset ovat joutuneet ennakkoluulojen kohteiksi. Yhdysvalloissa heitä on ebolapelon takia kiusattu kouluissa, heiltä on evätty pääsy työpaikoille, heille ei ole tarjoiltu ravintoloissa, eikä heitä...

Tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita: