Kuvitus Jukka Fordell
Kuvitus Jukka Fordell

Suomalainen SciNet näyttää senkin, minkä Google salaa.

Ihmiskunnan mullistavin tajunnanlaajennus oli kynä ja paperi. Kun ne keksittiin, kaikkea tietoa ei tarvinnut enää muistaa. Sitä saattoi tallentaa ja levittää.

Nyt tajuntaamme laajentaa netti: maailmanlaajuinen, alati käytettävissä oleva,  ajantasainen aarreaitta. Me nykyajan tietotyöläiset olemme kasvaneet siihen niin kiinni, että netin kaatuminen on meille kuin aivovaurio.

Periaatteessa netti on vapaa ja rajaton, mutta sen tietomassoja on hallinnut yli vuosikymmenen käytännössä yksi jumala. Se on Google. Oraakkeli joka antaa vastaukset kaikkiin ihmiskunnan kysymyksiin.

Google on määrittänyt, mitä me tiedämme maailmasta. Nyt suomalaiset yliopistotutkijat ovat keksineet parannella jumalaa. He ovat luoneet uudenlaisen hakukoneen käyttöliittymän. Se paljastaa sellaistakin, minkä Google pitää piilossa – ja mitä emme ole älynneet pyytää nähtäväksi.

Alussa olivat portaalit

Kun internet syntyi, se oli aluksi niin pieni, ettei hakukoneita tarvittu. 1990-luvun alkupuolella netinkäyttäjien palvelukseen tulivat portaalit eli linkkikokoelmat, joista saattoi löytää tarvitsemiaan tietolähteitä. Paljon käytetty Yahoo oli alkujaan iso, ihmisten ylläpitämä linkkihakemisto.

Kun netti paisui, mikään linkkikirjasto ei riittänyt hallitsemaan internetin sisältöä. Silloin keksittiin hakukoneet. Koneella saattoi tehdä avainsanahaun ja saada tulokseksi listan linkkejä sivuille, joilla haetut sanat esiintyivät.

1990-luvun tehokkain ja suosituin hakukone oli Alta Vista. Se osasi myös karsia samalla sivustolle sattuvia osumia. Yksinkertainen haku oli altis spämmille. Pornon levittäjien ja mainostajien tarvitsi vain lisätä sivuilleen suosittuja hakusanoja.

Pian suurimmaksi ongelmaksi kehkeytyi, miten erottaa parhaat tuhansista ja taas tuhansista osumista.

Googlen tähti syttyi

Vuonna 1998 syntyi Google. Siitä tuli loistava menestys kahdesta syystä.

Ensimmäinen syy oli helppo käyttöliittymä. Googlen perushaku on mahdollisimman yksinkertainen: yksi hakukenttä, johon tarvitaan vain yksi sana. Hienostuneempia käyttötapoja on, mutta perushakua pystyy käyttämään käden käänteessä kuka tahansa.

Toinen syy olivat hakutulokset. Google tuotti kaikkia muita paremmat osumat, koska se keksi nerokkaan tavan mitata sivujen merkittävyyttä. Mitä enemmän sivuun on linkattu muilta osumasivuilta, sitä olennaisempaa tietoa sivu todennäköisesti tarjoaaaiheesta. Google nosti hakutulostensa kärkeen linkatuimmat sivut.

Scinet näyttää liepeiltä

Tammikuussa 2014 Kumpulan Kampuksella Tuukka Ruotsalon näytölle pamahtaa borreliaihottuman näköinen hakutulos. Ruotsalo koordinoi Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteisessä tietotekniikan tutkimuslaitoksessa Hiitissä hanketta, jossa tutkitaan vuorovaikutteista tiedonhakua.

Tutkijat ovat rakentaneet hakukoneen ja ohjelmoineet siihen uudenlaisen käyttöliittymän. Se näyttää osan hakutuloksesta kuvana. Kuvan tehtävä on auttaa käyttäjää hahmottamaan maailmaa, johon hän on sukeltamassa.

Yksinkertaiseen hakukenttään on kirjoitettu englanniksi sana sensuuri. Kehämäistä hakutulosta ilmestyvät pilkuttamaan erilaiset avainsanat: Hiljaisuus. Elokuva. Kulttuuripolitiikka. Televisio. Itsesensuuri. Gravitaatio, alaston singulariteetti, mustat aukot, kosminen sensuuri! En ole tiennyt, että kosmista sensuuria on olemassa.

Kun raahaan kosmisen sensuurin kehän keskustaan, hakunäkymä ryhmittyy uudelleen. Nyt keskustaa ympäröivät sanat liittyvät enemmänkin universumin käyttäytymiseen. Kehän viereen paukahtaa lista sellaisia artikkeleita kuin C. J. S. Clarke: Katsaus kosmiseen sensuuriin.

Ruotsalo tarttuu näytön laidalla keikkuvaan internet-sanaan ja rahaa sen keskelle kehää. Hakunäkymä järjestäytyy kokonaan uudelleen, ja sen viereen ilmestyy lista internetsensuuria käsitteleviä artikkeleita.

Tämän kotimaisen tajunnanlaajentajan nimi on SciNet. Yksinkertaisissa kysymyksissä se on liian hieno vekotin. Niissä Google toimii kuin rasvattu. Lähin pizzeria on sille helppo rasti. Mieluinen pizzeria on jo vaikeam­pi, ellei halua syödä Rossossa niin kuin aina ennenkin.

SciNetin kaltainen käyttöliittymä palvelee, kun hakija ei tiedä tarkasti, mitä etsii, vaan haluaa pikemminkin hankkia ymmärrystä uudesta alueesta. Sen on tarkoitus auttaa hakijaa erityisen vaikeissa hakutehtävissä.

– SciNet toimii kuin älykäs ihminen, joka ei ymmärrä kysymystä, vertaa Tietotekniikan tutkimuslaitoksen johtaja, professori Samuel Kaski. Se kysyy, tarkoititko tätä, vai kenties tätä. Se haravoi ehdottelemalla oikeaa vaihtoehtoa.

Google säästää käyttäjänsä kysymyksiltä. Nostaessaan pintaan eniten linkatut dokumentit se käyttää hyväksi massojen viisautta. Toisin sanoen se tarjoaa käyttäjille sitä, mitä moni pitää auktoriteettin. Varjopuolena on, että uusi ja vähemmän tunnettu jää katveeseen. Hauissa kärkeen nousevat sivut tulevat helposti linkatuiksi. Näin osumat ruokkivat ja vahvistavat it­seään, ja hakukoneesta tulee konservatiivinen ikiliikkuja.

– Viittausmittari on hyvä, se kertoo luotettavuudesta. Uuden tiedon haussa ja vaihtoehtoisten näkökulmien hahmottamisessa se ei kuitenkaan ole paras, sanoo Ruotsalo.

Personointi on perkeleestä

Vuonna 2009 Google alkoi personoida hakujaan eli palvella käyttäjiä näiden tarpeita myötäillen. Mitä nuo tarpeet ovat, sen hakujätti päättelee itse.

Se hankkii mahdollisimman täsmällistä tietoa käyttäjistään ja päättelee, mitä juuri sinä todennäköisimmin haluaisit. Päätelmiä voi vetää hakijan maantieteellisestä sijainnista, aiemmasta hakuhistoriasta, käytössä olevasta selaimesta ja jopa tietokoneesta, jolla haku tehdään.

Personoinnin ansiosta eri ihmiset saavat samalla hakusanalla erilaisia tuloksia. Käyttäjä ei koskaan saa tietää, millä perusteilla hänen osumansa on karsittu ja pantu järjestykseen. Insinöörien luomat algoritmit tekevät päätökset hänen puolestaan. Kuinka ja miksi, on Googlen liikesalaisuus.

Sosiaalinen media tekee nykyisin samaa. Facebookin käyttäjät ovat huomanneet, että osa kavereiden päivityksistä on jossain vaiheessa lakannut näkymästä. Uutisfiidissä ovat todennäköisesti jäljellä samanmielisimmät, mahdollisesti ne, joille useimmiten peukutamme ja joita kommentoimme. Ehkä ne, joiden kanssa meillä on eniten yhteisiä kavereita.

Monelle osa sosiaalisen median hie­noutta on ollut toisin ajattelevien seuraaminen, mutta tuo ikkuna näyttää sulkeutuneen ilman käyttäjien omaa päätöstä. Tämä on tehnyt Facebookista paljon tylsemmän kuin se oli pari vuotta sitten.

Internetin suunta kääntyi

Olemme joutuneet informaatiokuplaan. Näemme maailmasta sen kuvan, jonka palvelun tarjoajat uskovat meidän haluavan nähdä. Se on useimmiten kuva, joka vahvistaa vanhoja käsityksiämme.

Tästä voi olla vakavia seurauksia, joita Eli Pariser kuvaili kirjassaan The Filter Bubble vuonna 2011. Palveluntuottajat ovat alkaneet vaivihkaa rajoitattaa näköalaamme niin, että muodostamme maailmankatsomuksemme entistä yksipuolisemman tiedon varassa.

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Nuori Pariser uskoi internetiin, joka avaa koko maailman vapaalle kommunikaatiolle, niin että kuka vain voi lähettää viestejä ja vastaanottaa niitä ilman portinvartijoita.

Nyt vanhanaikaisia mediataloja monin kerroin massiivisemmat kaupalliset yritykset ovat kääntäneet kehityksen päinvastaiseksi.

Tätä virtaa vastaan pieni suomalainen hakukone potkii. Se on osa hanketta, jolla Tietotekniikan tutkimuslaitos ja Työter­veyslaitos lupaavat puhkaista informaatiokuplia ja paikata demokratiavajetta. Tekesin rahoittamalla hankkeella on yhtä pollea nimi kuin vastassa oleva ongelma iso: Tietotyön vallankumous, englanniksi lyhentäen ReKnow.

Kuka vie käyttäjille?

– Nykykehitys ei tue luovuutta ja uuden keksimistä, sanoo tutkija Kai Puolamäki Työterveyslaitoksesta. Hänen ryhmäänsä kiinnostaa erityisesti tietotyön kuormittavuus ja se, kuinka tietotulvaa voi hallita.

 – Työ on yhä enemmän tietotyötä, ja nykyvälineillä se on tehotonta. Siitä seuraa stressiä.

Hakukoneen käyttäjä ei ehkä jaksa ajatella informaatiokuplaa ja demokratian tulevaisuutta. Hän haluaa kuitenkin hakukoneen, joka auttaa häntä tehokkaasti. Miten hyvin SciNet toimii käytännössä?

Käyttökokeissa ei ole ensisijassa kyselty käyttäjien mielipiteitä vaan mitattu karusti tuloksia. Koekäyttäjät ovat saaneet puoli tuntia aikaa tutustua valittuun aihealueeseen, esimerkiksi robotiikkaan, tehtävänä kirjoittaa siitä esseen runko. Ruotsalon mukaan käyttäjien suoriutuminen tiedonhaussa on jopa tuplaantunut SciNetin avulla.

Tämän ja muun kuullun perusteella SciNet vaikuttaa toimittajan unelmatyökalulta. Haluaisin sen käyttöön ja mielellään heti, mutta en saa. Kone on luotu tutkimustarkoituksiin, ja toistaiseksi sitä käyttävät vain tutkijat.

Tiede-lehden lisäksi tällainen hakukone voisi valloittaa maailman. Keksintöä ei kuitenkaan ole viety kaupalliseen suuntaan. Miksi ihmeessä ei?

Tuukka Ruotsalo punastuu kysymystä. Vaikka tulokset ovat mainioita ja rahoitus on haettu rinta rottingilla, suomalainen pidättyvyys ja vaatimattomuus ottaa tässä kohtaa vallan.

– Itsekin uskomme, että se on hyvä ja toimii. Mutta tutkimusprototyyppi, vaikka toimiikin mainiosti, on eri asia kuin tuote.

Toivotaan lumipalloa

Professori Kasken mukaan yliopistojen start-upit ja muut yritykset ovat tervetulleita kehittämään hakukoneesta kaupallisia sovelluksia. Algoritmit ja perusohjelmistot on tarkoitus julkaista avoimena lähdekoodina vapaasti hyödynnettäviksi.

Tähän asti SciNet on penkonut tieteellisistä artikkeleista muodostettua tietokantaa, mutta Kasken mielestä se soveltuu mille tahansa aineistoille: vaikkapa sosiaalisen median haravointiin niin, että käteen saa, mitä itse haluaa. Sen avulla voisi haalia olennaisen esimerkiksi Twitterin miljoonista visertäjistä ja viserryksistä.

– Emme voi tehdä tuotetta itse. Me teemme perustutkimusta. Mutta muut voivat tarttua. Siitä voi seurata lumipalloefekti, hän sanoo varovasti.

Miksei vaikka vallankumous.

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö.

Tiede on mukana Tietotyön vallankumous -hankkeessa, jossa kehitetään uudenlaisia informaatiokäyttöliittymiä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2014


Suomalainen SciNet ehdottelee erilaista

1 SciNet-hakukoneeseen on syötetty sana sensuuri. Kone on penkaissut massiivista tietokantaa, jonka päämassan muodostavat Thomson-Reutersin tiedeartikkelit.

2 Käyttäjälle ilmestyy vuorovaikutteinen kuva hakuun liittyvistä tutkimusalueista. Keskellä kehää ovat ne avainsanat, jotka hakukone on arvioinut olennaisimmiksi.

3 Kehän laidoilla näkyy muita hakuun liittyviä aihealueita, myös sellaisia, joista käyttäjä ei ole kuullutkaan.

4 Hakua voi täsmentää raahaamalla kiinnostavia avainsanoja kohti keskustaa. Silloin näkymä ryhmittyyy uudestaan.

5 Täysin väärät sanat voi raahata ulos kehästä, jolloin ne häviävät. Kiinnostavat voi jättää näkyville myöhempää tutkimista varten.

6 Kehän viereen ilmestyy hankijan valintojen perusteella lista aihetta käsittelevistä artikkeleista.

Tilaajille
Tietoliikennesatelliittien määrä kasvaa räjähdysmäisesti viimeistään 2020-luvulla. Kilpajuoksu avaruuden internetistä on alkanut. Kuva: Nasa
Tietoliikennesatelliittien määrä kasvaa räjähdysmäisesti viimeistään 2020-luvulla. Kilpajuoksu avaruuden internetistä on alkanut. Kuva: Nasa
Kymmensenttisiä kuutioita voi  liittää myös yhteen. Osa niistä varmasti välittää nettiliikennettä 2020-luvulla. Kuva: Nasa
Kymmensenttisiä kuutioita voi  liittää myös yhteen. Osa niistä varmasti välittää nettiliikennettä 2020-luvulla. Kuva: Nasa
OneWeb kaavailee kattavansa koko maapallon noin 650 satelliitilla. Kuva: OneWeb
OneWeb kaavailee kattavansa koko maapallon noin 650 satelliitilla. Kuva: OneWeb
03b tarjoaa jo laajakaistayhteyksiä Afrikkaan. Kuva: 03b
03b tarjoaa jo laajakaistayhteyksiä Afrikkaan. Kuva: 03b
SpaceX käyttää avaruusasemalennoilla koeteltuja avaruusaluksia. Kuva: Nasa
SpaceX käyttää avaruusasemalennoilla koeteltuja avaruusaluksia. Kuva: Nasa
Kokenut satelliittiyritys Iridium on rakentamassa uutta satelliittiparvea. Kuva: Iridium
Kokenut satelliittiyritys Iridium on rakentamassa uutta satelliittiparvea. Kuva: Iridium
Avaruussatelliittien pitää kiertää maapalloa matalalla, jotta netti toimii tarpeeksi nopeasti. 1. Geosynkroninen eli saman kohdan yllä pysyvä rata, noin 35 700 kilmetrin korkeudella. 2. Keskitason rata, 2 000- 35 700 kilometrin korkeudella. 3. Matala kiertorata, 180-2 000 kilometrin korkeudella.
Avaruussatelliittien pitää kiertää maapalloa matalalla, jotta netti toimii tarpeeksi nopeasti. 1. Geosynkroninen eli saman kohdan yllä pysyvä rata, noin 35 700 kilmetrin korkeudella. 2. Keskitason rata, 2 000- 35 700 kilometrin korkeudella. 3. Matala kiertorata, 180-2 000 kilometrin korkeudella.

Maan kiertoradalla netti vapautuu valtioiden asettamista rajoista.

Avaruuskilpa on saanut uuden muodon. Nyt ei ole kyse kylmästä sodasta eikä kilpajuoksusta Kuuhun. Nyt internet nousee avaruuteen.

Avaruuden kautta nettiyhteydet laajenevat nopeasti maapallon syrjäseuduille. Samalla ne, jotka hallitsevat internetin viestiliikennettä taivaalta, suojautuvat...

Tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita:

Tilaajille
Rikas Eurooppa joutuu miettimään tarkasti, miten perustella heikompiosaisten tulokkaiden torjumista. Kuva: Lehtikuva
Rikas Eurooppa joutuu miettimään tarkasti, miten perustella heikompiosaisten tulokkaiden torjumista. Kuva: Lehtikuva
Intiassa kastijärjestelmän pohjalle syntyneille sälytetään likaisimmat työt, kuten lannan levitys. Kuva: Getty Images
Intiassa kastijärjestelmän pohjalle syntyneille sälytetään likaisimmat työt, kuten lannan levitys. Kuva: Getty Images
Juutalaisia on alistettu ja vainottu niin paljon, että heillä on erityinen muistelupäivä historian suruille. Kuva: Getty Images
Juutalaisia on alistettu ja vainottu niin paljon, että heillä on erityinen muistelupäivä historian suruille. Kuva: Getty Images
Koko Afrikka on saanut ebolaleimaa, vaikka tauti riivaa vain länsinurkkaa. Kuva: Getty Images
Koko Afrikka on saanut ebolaleimaa, vaikka tauti riivaa vain länsinurkkaa. Kuva: Getty Images
Itä-Aasian eläintorien tautiriskien takia joissakin maissa on kartettu kaikkia kiinalaisia. Kuva: Getty Images
Itä-Aasian eläintorien tautiriskien takia joissakin maissa on kartettu kaikkia kiinalaisia. Kuva: Getty Images

Kautta aikain ihminen on löytänyt syntipukit sairauksiin oman yhteisönsä ulkopuolelta. Syytämme taudeista niitä, joita halveksimme.

Siitä lähtien, kun ebola keväällä 2014 nousi maailman puheenaiheeksi, monet afrikkalaistaustaiset ihmiset ovat joutuneet ennakkoluulojen kohteiksi. Yhdysvalloissa heitä on ebolapelon takia kiusattu kouluissa, heiltä on evätty pääsy työpaikoille, heille ei ole tarjoiltu ravintoloissa, eikä heitä...

Tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita: