Häh, minäkö muka? Kuva: Wikimedia Commons
Häh, minäkö muka? Kuva: Wikimedia Commons

Eläinlapsilla on monta nimeä. Niiden oikeassa käytössä riittää opettelemista.

Alkukesä on lisääntymisen ja kasvun aikaa. Muuttolintujen jälkijoukotkin ovat jo ehtineet pesintäpuuhiin. Uutta elämää syntyy ja kuhisee kaikkialla luonnossa.

Ikivanhaan perintösanastoon kuuluva poika tarkoittaa ihmisestä puhuttaessa miespuolista jälkeläistä, mutta eläinten kohdalla sana on neutraali: kissanpoika, ketunpoika tai linnunpoika voi edustaa kumpaa sukupuolta tahansa. Eläinlasten nimityksissä siihen liittyy usein vielä pienuutta osoittava johdin: poikanen.

Myös pentu-sana on merkitykseltään melko yleinen, vaikka se alun perin lienee viitannut koiran jälkikasvuun. Pentu on johdos ikivanhasta koiran nimityksestä peni, ja saman sanan muita johdoksia ovat penikka, penu ja penska. Niitä käytetään joskus myös ihmislasten halventavina nimityksinä. Nykyään pennuiksi nimitetään erityisesti sellaisten nisäkkäiden jälkeläisiä, joilla on tassut: kissanpentu, sudenpentu, karhunpentu.

Yleistermien lisäksi on tarkempiakin jälkeläisten nimityksiä, jotka kertovat iän lisäksi myös lajista tai suvusta. Hylkeellä on kuutti ja sammakolla nuijapäitä. Hevosen jälkeläinen on varsa, mutta lehmällä on vasikka. Vuohella on kili ja lampaalla karitsa, vuona tai vohla.

Vastasyntynyttä sikaa nimitetään porsaaksi, ja tästä on muodostettu monia hellittelynimityksiä: posso, possu, potsi, potso, pottu. Kananpoikaa tai pikkulintua merkitsevä tipu, tipa, tipo tai tipi on ilmeisesti syntynyt kanojen kutsuhuudosta.

Villieläinten jälkikasvusta käytetään joskus samoja nimityksiä kuin kotieläimistä. Villisialla on porsaita. Hirvieläinten poikasista voi käyttää nimitystä vasikka, vaikka tavallisemmin hirvellä kuten porolla ja peurallakin on vasoja.

Tuttujen eläinten nimet ovat vakiintuneet aikojen kuluessa, mutta eksoottisten eläinten kohdalla ei ole itsestään selvää, mitä nimitystä niiden jälkeläisistä kuuluu käyttää. Kirahvilla on vasa, mutta kamelilla on varsa, vaikka molemmat ovat sorkkaeläimiä. Seepralla on varsa, koska se kuuluu hevosten heimoon, mutta virtahevon poikanen on vain poikanen, vaikka eläin muistuttaa sikaa ja nimi viittaa hevoseen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2014