Kuvitus: Mikko Väyrynen
Kuvitus: Mikko Väyrynen

Ota jalat allesi. Ideat seuraavat perässä.

Vain kävellen hankituilla ajatuksilla on arvoa. Filosofi Friedrich Nietzsche tiesi, mistä puhui mietelmässään. Jalan kulkemisessa on jotakin, mikä pistää mieleen liikettä.

Saksalainen oli yksi monista patikoivista ajattelijoista. Ranskalainen Jean-Jacques Rousseau totesi muistelmissaan, että ”pääni toimii vain jalkojeni mukana”.

Suomen kansalliseepos on koottu jalan. Kalevalan runoja kerätessään Elias Lönnrot käveli, hiihti ja souti vuosien aikana matkan, joka ulottuisi Helsingistä etelänavalle.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nämä oppineet elivät nykyistä verkkaisemmilla vuosisadoilla, mutta heidän esimerkkinsä kelpaa kiireisempiinkin aikoihin. Stanfordin yliopiston psykologit Marily Oppezzo ja Daniel Schwartz selvittivät kokeellisesti, onko filoso­fien puheissa kävelyn erinomaisuudesta perää. Kyllä niissä on, tutkijat raportoivat viime vuonna Journal of Experimental Psychology -lehdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kontrolli hellittää

Oppezzon ja Schwartzin kokeissa opiskelijat kävelivät aluksi sisällä juoksumatolla ja tekivät kahdenlaiset luovuutta mittaavat testisarjat. Heidän piti ensinnäkin keksiä mahdollisimman monia uusia käyttötarkoituksia tavallisille esineille, kuten lyijykynälle, napille tai avaimelle. He ideoivatkin niitä paljon enemmän ja nokkelampia kävellessään tai heti kävelyn jälkeen kuin istuessaan.

Toisessa testisarjassa opiskelijoiden piti oivaltaa kolmea eri sanaa yhdistävä tekijä. Kolmikon voivat muodostaa vaikkapa sanat reikä, kakku ja home, jolloin yhdistävä sana olisi – tadaa – juusto. Tehtävässä ei pidä tuottaa ideoita niin paljon kuin pystyy vaan hoksata juuri tietty mielleyhtymä, joka sopii pulmaan kuin avain lukkoon.

Jälkimäisessä tehtävässä kävelystä ei ollut etua vaan jopa aavistuksen haittaa verrattuna pelkkään istumiseen. Voi olla, että täsmällinen ongelmanratkaisu kärsii siitä, jos tekee samalla jotakin muuta, olkoon se vaikka vain vähän keskittymistä vaativaa askeltamista.

Tutkimuksen perusteella kävely edistää juuri tietynlaista luovaa ajattelua: uusien ideoiden tuottamista. Ajatusten kontrolli ilmeisesti hellittää sopivasti, ja muistumat ja mielleyhtymät kumpuilevat vapaammin mielen sopukoista. Samanlaisen tilan voi ehkä saavuttaa myös muussa puuhassa, esimerkiksi kutoessa. 

Tutkimuksessa ei ollut väliä sillä, jaloittelivatko opiskelijat juoksumatolla vai ulkona yliopistonsa kampuksella. Ideoita sikisi molemmissa tapauksissa selvästi enemmän kuin vain istuessa. Kävel­tyään ihmisistä sukeutui myös puheliaampia.

Tarkkaavuus elpyy

Kävelyreitin näkymilläkin on väliä. Filosofi Nietzsche vaelteli esimerkiksi kuvankauniissa maisemissa Italian Rivieralla, jonka kukkuloilta hän saattoi tähyillä Välimeren aaltoja. Postikorttimaisema ei ole välttämätön tausta patikkaretkelle, mutta luontoon kannattaa etsiytyä.

Vaeltelu luonnossa ja puistoissa elvyttää ja kohottaa mielialaa enemmän kuin kävely kaupungilla liikenteen keskellä. Tämän ovat osoittaneet kokeissaan Tampereen yliopiston psykologian professori Kalevi Korpela ja hänen työtoverinsa. Myös työmuisti ja tarkkaavuus toimivat tutkimusten mukaan paremmin sen jälkeen, kun ihmiset ovat liikkuneet luonnossa.

– Luonnossa on pehmeästi lumoavia elementtejä. Kovaa lumoa on tietokonepeleissä, jotka vaativat herkeämättä tarkkaavuutta, kun pitää reagoida pelin tapahtumiin. Luonnon elementit vangitsevat tarkkaavuuden pehmeämmin, jolloin ei tarvita koko ajan tahdonalaista keskittymistä. Tarkkaavuus on vähemmän valikoivaa, Korpela selittää.

Keskittymiskyky kuluu käytössä ja vie voimia. Kun niitä on lepuuttanut puolen tunnin puistokävelyllä, jaksaa taas suunnata tahdonalaisesti tarkkaavuuttaan.

Havaintokenttä laventuu

Luonto auttaa kävelyn tavoin pääsemään tilaan, jossa uudet ideat kumpuavat.

– Kun luonnon pehmeät muodot, lehtien havina ja aaltojen liike vetävät tarkkaavuuden pehmeästi puoleensa, havaintokenttä laventuu, tunnetila kohenee ja mieli saa vapaasti vaellella. Tämä on otollinen luovalle ongelmanratkaisulle, Korpela kertoo.

Jo luonnonympäristön katselu työpaikan tai kodin ikkunasta lisää ihmisten luovuuden kokemusta työssä, paljastui Korpelan ja kumppaneiden tekeillä olevassa tutkimuksessa. Kannattaa kuitenkin ottaa jalat alleen vähintään siinä tapauksessa, että puita tai aaltoja ei ikkunasta näy.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2015.

Metsä- tai puistokävelyllä

Hankit ideoita.

Vastustat kiireen valtaa.

Kohennat mielialaa.

Elvytät tarkkaavaisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla