Ammuu, kvaak, naps ja plumps. Sanoja syntyy äänteitä matkimalla.

Kieleen syntyy sanoja monella tavalla, ja näistä yksi on äänten matkiminen: ammuu, hau, piip. Joku voi väittää, etteivät nämä ole oikeita sanoja, mutta esimerkit on poimittu Kielitoimiston sanakirjasta. Ne kuuluvat siis suomen perussanastoon ja ovat tuttuja kaikille suomalaisille. Niistä on myös johdettu tavanomaisesti taipuvia sanoja: ammua, haukkua, piipittää.

Osa ääntä jäljittelevistä sanoista on vanhoja ja vakiintuneita, mutta niitä voi syntyä myös uusia. Niiden kuvaileva voima perustuu usein siihen, että niiden rakenne poikkeaa­ muusta sanastosta. Niissä voi olla outoja äänneyhtymiä oudoissa paikoissa: kriik, kvaak, naps, poks, plumps. Silti jokainen keksii helposti, mitä näillä sanoilla voi kuvata.

Äänellä on luonteva yhteys liikkeeseen, sillä ääniaallot ovat mekaanista värähtelyliikettä, jonka synnyttämiseksi tarvitaan värähtelevää lähdettä. Jos ääntä halutaan kuvata normaalisti taipuvalla sanalla, se on tyypillisesti verbi: kopista, narskua, pamahtaa. Verbistä voi sitten  muodostaa substantiivin: kopina, narske, pamahdus.

Joskus on vaikea sanoa, onko kysymys jäljittelystä vai kuvailusta. Vesijohto kohisee paljon konkreettisemmin kuin skandaaliuutista päivittelevä ihmisjoukko.

Ääntä kuvaavia sanoja käytetään sekä perusmerkityksessään että vertauskuvallisesti. Jos kaikki tapahtuu yhdessä rysäyksessä, ei välttämättä tarkoiteta rysähtävää ääntä, vaikka sanonta onkin sellaisesta lähtöisin. Joskus sana on etääntynyt niin kauas alkuperäisestä motivaatiostaan, ettei yhteyttä tajuta ollenkaan: puhuminen on alkuaan tarkoittanut puhaltamista ja kapina kapsahtelevaa ääntä.

Kuvailevilla sanoilla on omat tyypilliset muodostustapansa, ja usein niistä muodostuu sarjoja: sihistä, suhista, sähistä, kähistä, kahista, kihistä, kohista, kuhista, puhista, pihistä, pöhistä ja niin edelleen.

Vanha murresana pöhinä valittiin Ylen lukijaäänestyksessä vuoden sanaksi. Kansainvälistä taustatukea on saattanut tulla englannin verbiltä buzz, joka pörinän lisäksi on vanhastaan merkinnyt myös puheensorinaa tai huhua.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2014