Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Ei ole sama puu.

Muistatteko kansansadun, jossa karhu, susi ja kettu löivät vetoa siitä, kuka pystyy nopeimmin sanomaan kolmen puun nimen? Karhun suoritus hylättiin, sillä se raukka erehtyi lausumaan otsikossa mainitut nimet, jotka viittasivat kaikki samaan puulajiin.

Vanhan kansan kielessä nimet eivät ole olleet synonyymeja. Honka on yleisimmin tarkoittanut vanhaa, pystyyn kuivunutta mäntyä tai joskus kuustakin. Männystä voi siis tulla honka, mutta ei aina ja automaattisesti. Hongassa eli kelossa ei olennaisinta ollut se, että se oli joskus ollut elävä ja kasvava puu, vaan se, että sitä voitiin käyttää tarkoituksiin, joihin tuore puu ei soveltunut, kuten seinähirsiksi, huonekalujen materiaaliksi tai polttopuuksi. Arkipuheessa oli kätevää, että jo pelkkä nimitys kertoi puun laadusta ja käyttöpotentiaalista.

Petäjä on nimityksistä vanhin siitä päätellen, että sillä on vastineita etäsukukielissä. Tämän tiedon valossa sitä voi pitää lajin alkuperäisenä yleisnimenä, jollainen se on monissa itämurteissa vieläkin. Sen sijaan länsimurteissa ja yleiskielessä petäjä tarkoittaa yleensä isoa mäntyä. Nuoren puun merkityksestä sen on syrjäyttänyt balttilaisperäisestä mäntä-sanasta johdettu mänty.

Nykysuomalaiselle mäntä tuo mieleen sylinterissä edestakaisin liikkuvan koneen osan, mutta kantasuomalaisille se oli porkkamainen hämmennysväline, jolla sekoitettiin puuroa tai valmistettiin voita korkeassa kirnussa. Mäntä tehtiin nuoren männyn latvuksesta, johon jätettiin lyhyet, säteettäiset oksantyngät. Petäjästä tällaista kapinetta ei enää voinut valmistaa.

Nykysuomen yleiskielessä vanhat merkityserot ovat hämärtyneet, ja puiden luokittelussa ensisijaiseksi kriteeriksi on noussut biologinen lajin käsite. Kansankielen sanasto todistaa, että käyttäjän kannalta relevantteja luokitteluperusteita voi olla muitakin.
Kettu voitti sanakisan livauttamalla nopeasti: Lepkuuskoi! Kielentutkija hylkää suorituksen kielenvastaisena kikkailuna ja julistaa voittajaksi karhun, joka osasi tarkastella kohdettaan luovasti eri näkökulmista. 

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2014