Rytmi vetää yksinäistäkin. Taipumuksen tausta lienee kuitenkin sosiaalinen. Kuva Shutterstock
Rytmi vetää yksinäistäkin. Taipumuksen tausta lienee kuitenkin sosiaalinen. Kuva Shutterstock

Ihminen on yksi harvoista lajeista, jotka liikkuvat ulkoiseen rytmiin.

Jos lenkkeilet kuulokkeet korvilla, huomaat, miten askeleesi asettuvat kappaleen rytmiin. Ravintolassa trubaduuri saa jalkasi lyömään tahtia tai pääsi nyökkimään. Lanteesi ovat pidättelemättömät viimeistään, kun hääjuhlissa bändi soittaa mielikappaleesi ensi soinnut.

Musiikki saa ihmiset liikkeelle kaikkialla maailmassa, eikä kaikissa kielissä edes ole musiikille ja tanssille erillisiä sanoja. Vaikka tanssin muodot ovat kulttuurisia, taipumus sovittaa liikkeemme musiikkiin on biologinen. Mukautumista kehon ulkoiseen rytmiin kutsutaan tahdistumiseksi, ja sitä tavataan ihmisen lisäksi vain muutamalla harvalla eläimellä. Toistensa ääniin ja liikkeisiin voivat tahdistua esimerkiksi kiiltomadot ja tulikärpäset sykkiessään, sirkat sirittäessään ja sammakot kurnuttaessaan.

Sukua puheelle

Mielenkiintoisimpia tahdistumisen kannalta ovat papukaijojen kaltaiset lajit, joilla on puheenkaltaisia kykyjä, kuten kyky tuottaa äänteitä. Ne tukevat selitystä, jonka mukaan tahdistumisen taito liittyy kommunikointiin. Ihmisellä niin puhetaito kuin tahdistuminenkin ovat vertaansa vailla.

– Ihmisillä tahdistuminen on erittäin tarkkaa ja tiedostamatonta, eikä se vaadi koulutusta, vaikka toki paranee harjoituksella, sanoo musiikkitieteen professori Tuomas Eerola Jyväskylän yliopistosta.

Sekä tahdistuminen että puhetaito edellyttävät kuuloaistin ja motoriikan tiivistä yhteistyötä. Yh­teys näkyy myös aivoissa, joissa tyvitumakkeet osallistuvat sekä liikkeiden hallintaan että kuuloaistimusten vastaanottamiseen. Tahdistumista hyödynnetään muun muassa Parkinson-potilaiden hoidossa. Katkonainen kävely voi kohentua, kun siihen tarvittavia aivoalueita treenataan korvaamalla tavanomainen kävelyharjoitus vaikka tangon tanssinnalla.

Jossain määrin sisäsyntyinen on myös tanssityyli, jolla kukin musiikkiin tahdistuu. Jyväskylän yliopistossa on havaittu yhteys tanssiliikkeiden ja persoonallisuudenpiirteiden välillä. Myös musiikkityyli ja musiikin tunnetila vaikuttavat säännönmukaisella tavalla siihen, miten kappale ihmisiä liikuttaa.

Parin tai ryhmän kanssa tanssiminen edellyttää tahdistumista musiikin lisäksi toisiin tanssijoihin. Rytmi menee parhaiten perille korvien kautta, mutta myös näköaistimukseen voi tahdistua. Yhteistanssin mahdollistavat lisäksi peilisolut, joiden avulla eläydymme toisten liikkeisiin ja pystymme ennakoimaan niitä.

Marssia ja virsiä

Tahdistuminen ei tunnu kovin hyödylliseltä kyvyltä silloin, kun svengaa marketissa vanhan radiohitin tahtiin ja puolituttu kurvaa ostoskärryineen samaan hyllyväliin. Ajoittain pakonomainen taipumus voi kuitenkin olla yksi edellytys musiikin kokemiselle.

– Jalan naputtaminen musiikin tahdissa tai muu motorinen vaste on itse asiassa tärkeä osa musiikin havaitsemisprosessia, jossa kehoa hyödynnetään selventämään musiikin käsittelyä, Eerola sanoo.

Rytmiin tempautuminen on voinut kehittyä myös sosiaalisen kanssakäymisen tarpeisiin. Tahdistumisen on huomattu lisäävän läheisyyden, turvan ja yhteenkuuluvuuden tunteita sekä lisäävän ihmisten keskinäistä luottamusta. Oletko koskaan miettinyt, miksi kirkossa lauletaan, armeijassa marssitaan ja yökerhossa tanssitaan?

Johanna Junttila on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2014