Ennen muukalaisia pitivät outoina maakalaiset.

Niin meillä kuin muualla on ollut taipumus pitää omaa väkeä oikeina ihmisinä, muukalaisia taas pelottavina kummajaisina. Tämä näkyy myös eri kielten sanastossa. Monien kansojen omat nimitykset, esimerkiksi mansi, mari ja romani, tarkoittavat alkuaan yksinkertaisesti miestä tai ihmistä.  

Oma väki on tunnettu. Tuttava ja tuttu ovat vanhoja partisiippimuotoja verbistä tuntea, mutta niitä ei ajatella enää taivutusmuotoina vaan itsenäisinä sanoina. Normaalit partisiipit muodostetaan toisella tavalla: tunnettava ja tunnettu. Niiden kaikkien vastakohtaa ilmaistaan kielteisellä partisiipilla tuntematon, jota sitäkin käytetään itsenäisenä substantiivina.

Tutun vastakohtaa tarkoittavat myös outo ja vieras. Outo-sanan alkuperä on selvittämättä, mutta aivan uusi tulokas ei ole, sillä sama sana tunnetaan eräissä lähisukukielissäkin. Tuntemattoman lisäksi se tarkoittaa osaamatonta, epätavallista ja omituista.

Vieras on luultavasti johdettu reunaa tai sivua merkitsevästä vieri-sanasta, joten se on tarkoittanut syrjässä olevaa tai sivullista. Sen johdos vierastaa paljastaa sanan negatiiviset merkitykset: vierastaminen on arastelua ja pelkäämistä.

Ihmiset voidaan näppärästi jakaa meihin ja muihin persoonapronomineista muodostetuilla johdoksilla: meikäläinen, teikäläinen, heikäläinen. Samantapaista vastakohtaa voidaan osoittaa pronominijohdoksilla täkäläinen ja sikäläinen. Pronominista muu on muodostettu muukalainen, ja vanhemmassa kielessä maan alkuperäistä asukasta on nimitetty maa-sanan johdoksella maakalainen.
Muukalaiset on perinteisesti tunnistettu kielenpartensa perusteella. Barbaari juontuu kreikan sanasta bárbaros, jonka alkuperäinen merkitys lienee ’mutisija, epäselvästi puhuva’. Barbaareiksi on antiikin aikana nimitetty muukalaisia, jotka eivät osanneet kreikkaa. Heitä pidettiin sivistymättöminä raakalaisina. Suomeen barbaari on lainattu vuoden 1642 Raamatussa. Siinä on myös selitetty sanan merkitys: Caicki wieras Canssa cudzuttin Barbareixi, jotca ei Grekiläiset ollet.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2014