Käärepaperi tappaa bakteerit. Paperi on edullinen ja siksi paljon käytetty pakkausmateriaali. Se tarjoaa kuitenkin vain lyhytaikaisen suojan ja vaatii usein tuek­seen kylmäsäilytystä. Paperin päällystäminen nanokokoisilla hopeahiukkasilla tekee siitä bakteereille mahdottoman ympäristön, sillä metalli hajottaa niiden solukalvon. Hopea-atomien liittäminen kuituihin on hankalaa, mutta ultraäänellä paperin pintaan juntattu nanohopea torjuu tehokkaasti muun muassa koli- ja stafylokokkibakteereja.

Rasia varoittaa värillään. Viimeinen käyttöpäivä -merkintä on parhaimmillaan valistunut arvaus, sillä ruoka voi olla pilalla ennen päiväyksen umpeutumista tai se voi olla käyttökelpoista sen jälkeenkin. Älykkäästi pakattua leikkelettä tai pastaa  ei tarvitse haistella ja maistella, sillä elintarvikkeen kunnon näkee päältäpäin. Ruoka pakataan hapettomassa tilassa ja pakkauksen sisäpuoli pinnoitetaan titaanidioksidilla, joka on väritöntä, mutta muuttuu hapen vaikutuksesta siniseksi. Sininen väri kertoo, että pakkaus on joko vuotanut tai avattu. Mitä sinisempi kotelo, sitä kauemmin tuhoisa vaihe on jatkunut.

Syötävä vähentää roskaa. Hyvä pakkaus on tietenkin kompostoituva. Kenties vielä parempi on syötävä pakkaus. Ajatus kuulostaa oudommalta kuin onkaan, sillä eihän monilla hedelmillä ja vihanneksilla ole muuta pakkausta kuin kuorensa, joka syödään. Vastaavalla tavalla monet elintarvikkeet voitaisiin pinnoittaa aineella, jonka voi pesun jälkeen pistellä poskeensa.Kokeita on tehty muun muassa hyytelöistä tutulla agarilla, liivatepohjaisella sellofaanilla ja kasveista valmistetulla vahalla. Kauppoihin ovat jo ehtineet jäätelöt ja jogurttijäädykkeet, jotka on päällystetty pähkinöistä tehdyllä pesunkestävällä kuorella. Tosin toistaiseksi tuotteet myydään ylimääräisen pahvipakkauksen kanssa, sillä elintarvikkeiden turvallisuudesta vastaavat viranomaiset pohtivat vielä kantaansa syötäviin pakkauksiin.