klo 0:08 | 10.6.2015
Raakkujen tutkija räpiköi matalissa puroissa. Niistä löytyvät harvat elinvoimaiset populaatiot. Norjalainen Paul Aspholm laskee simpukoita vastavirtaan edeten, jottei sotke vettä. Kuvat: Panu Oulasvirta ja Juha Syväranta / Alleco Oy
Tämä on hyvin harvinainen näky: pieniä raakkuja isojen välissä. Tätä nykyä nuoret jokihelmisimpukat puuttuvat useimmista populaatioista, koska ne kärsivät herkästi veden likaisuudesta. Kuvat: Panu Oulasvirta ja Juha Syväranta / Alleco Oy
Suomujoen sinisen laguunin pohja näkyy selvästi. Vesi on kirkasta, koska lukemattomat raakut puhdistavat sitä koko ajan. Kuvat: Panu Oulasvirta ja Juha Syväranta / Alleco Oy
Raakun tuntomerkki ovat hengitysaukon eli sifon helttamaiset reunat. Järvisimpukalla, johon laji usein sekoitetaan, ne ovat ripsimäiset. Kuvat: Panu Oulasvirta ja Juha Syväranta / Alleco Oy
Panu Oulasvirta mittaa rannalla aikuista simpukkaa. Yleensä ne ovat 12–13-senttisiä. Joskus löytyy 16-senttisiäkin jötiköitä. Kuvat: Panu Oulasvirta ja Juha Syväranta / Alleco Oy
Pieni simpukka on viettänyt jopa seitsemän vuotta soraan kaivautuneena. Se selviää hengissä vain, jos joen pohjakerroksissa riittää happea. Kuvat: Panu Oulasvirta ja Juha Syväranta / Alleco Oy
Vaikka jokihelmisimpukka on todellinen luonnon hyväntekijä, sillä menee Suomessa surkeasti
R aakkuja eli jokihelmisimpukoita sinnittelee vielä ainakin 120:ssa Suomen joessa, tai oikeastaan purossa. Paikoin esiintymät ovat runsaita: suurimmissa kaksisataatuhatsuinen simpukkamatto peittää pohjaa. Mutta melkein kaikki populaatiot ovat vanhainkoteja.
Ne ovat hitaasti häviämässä...
Haluatko lukea koko artikkelin?
Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita: