1–2,5 annosta alkoholia 
vähentää merkittävästi 
riskiä kuolla sydän-
ja verisuonitauteihin. 
1 suojaa naisia, 2–2,5 miehiä.
1 annos on 12–15 grammaa 100-prosenttista alkoholia. Sen sisältää
12 cl viiniä, 0,33 l keskiolutta tai 4 cl viinaa. Kuva Shutterstock
1–2,5 annosta alkoholia vähentää merkittävästi riskiä kuolla sydän- ja verisuonitauteihin. 1 suojaa naisia, 2–2,5 miehiä. 1 annos on 12–15 grammaa 100-prosenttista alkoholia. Sen sisältää 12 cl viiniä, 0,33 l keskiolutta tai 4 cl viinaa. Kuva Shutterstock
Vielä tuntemattomasta 
syystä alkoholi korjaa 
veren rasva-arvoja 
paremmin palanpainikkeena kuin 
erikseen siemailtuna. Kuva Shutterstock
Vielä tuntemattomasta syystä alkoholi korjaa veren rasva-arvoja paremmin palanpainikkeena kuin erikseen siemailtuna. Kuva Shutterstock

Pikkuisen päivässä tekee hyvää sydämelle, mutta terveysjuomaksi siitä ei ole.

Viini on juomista terveellisin ja hygieenisin, kehui ranskalainen mikrobiologi ja kemisti Louis Pasteur aikoinaan. 1800-luvun tunnetuin tutkija perusti väitteensä puhtaaseen mututietoon.

Kouriintuntuvaa näyttöä saatiin odottaa vuoteen 1992, jolloin Pasteurin maanmiehet Michel De Lorgeril ja Serge Renaud esittelivät Lancet-lehdessä ilmiön, joka sai nimekseen ranskalainen paradoksi. Kaksikko osoitti, että monissa Ranskan maakunnissa esiintyy vähemmän sydänsairauksia ja -kuolleisuutta kuin muualla Euroopassa, vaikka Ranskassa tupakoidaan yleisesti, syödään runsaasti rasvaa ja liikutaan laiskasti.

Saattaisiko ranskalaisten reipas viinin kulutus selittää sydänsuojan?

Lorgerilin ja Renaud’n työ on poikinut tuhansittain jatkotutkimuksia, joissa on etsitty vastausta lähinnä kolmesta suunnasta: punaviinistä, pelkästä alkoholista ja juomatavoista.

Punaviini pursuaa flavonoideja

Houkuttelevinta on ajatella, että se jokin löytyy itse viinistä. Kaikki viinit sisältävät terveellisiä yhdisteitä, flavonoideja. Niitä löytyy marjoista ja hedelmistä, varsinkin kuoriosista. Punaviinissä muhii erityinen flavonoidipommi, koska rypäleiden kuoret ovat olennainen osa sen valmistuksessa. Valkoviinistä ne poistetaan jo varhaisessa vaiheessa.

Jotta punaviinin aineksista olisi sydänsuojaksi, niiden pitäisi saada aikaan suotuisia muutoksia verenkiertoelimistössä. Ne saavatkin.

Ranskalais-saksalainen tutkijaryhmä esitteli taannoin Circulation-lehdessä kokeita, joissa testattiin viiniyhdisteiden tehoa ihmisen verisuonen sisäpinnan endoteelisoluihin.

Soluja kylvetettiin muutaman vuorokauden ajan alkoholittomassa liuoksessa, joka oli sakeanaan punaviinistä eristettyjä yhdisteitä. Kuurin ansiosta soluissa syntyi moninkertainen määrä typpioksidia, joka on luonnon oma nitro: se laajentaa suonia, ehkäisee seinämien kalkkeutumista ja estää veren hyytymistä.

Se, mikä tai mitkä punaviinin lukuisista yhdisteitä tekevät tempun, on jo visaisempi kysymys. Lontoolaistutkija Roger Corder perehtyi pulmaan joitakin vuosia sitten kokeilla, jotka julkaisi Nature.

Corder altisti endoteelisoluja 165 erilaiselle viinille. Suurin hyöty irtosi väriaineista, proantosyanideista. Mitä enemmän pro­antosyanideja, sitä vähemmän soluissa syntyi endoteliinipeptidiä, joka paksuntaa ja jäykistää valtimoita ja siksi altistaa sydänsairauksille. Toinen paljon tutkittu viinin yhdiste, resveratroli, ei vaikuttanut soluihin lainkaan.

Corder havaitsi pitoisuuksissa valtavia eroja. Etelä-Ranskan ja Sardinian viineissä oli proantosyanideja keskimääräistä enemmän. Selitys voi piillä rypälelajikkeissa, maaperässä tai valmistusmenetelmissä.

Ristiriitaisuudet vaivaavat punaviinitutkimuksia. Tuoreen kirjallisuuskatsauksen mukaan myönteisiin tuloksiin päätyneet tutkimukset ovat tavallista useammin alkoholiteollisuuden kustantamia.

Lasillinen ei ehkä riitä

Myös monet eläinkokeet peukuttavat punaviiniä. Soluviljelmistä ja koe-eläimistä on kuitenkin pitkä matka ihmiseen. Tepsiikö lasillinen Bordeaux’n punaista elävässä elämässä?

Turkulainen kardiologi Tuomas Kiviniemi ryhmineen selvitti vuonna 2006, onko punaviinillä, sen alkoholittomalla versiolla tai konjakilla vaikutusta terveiden koehenkilöiden valtimoihin.

Tulokset puoltavat ranskalaista paradoksia. Maltilliset annokset punaviiniä paransivat valtimoiden toimintaa. Alkoholiton viini ja konjakki vetivät sen sijaan vesiperän.

Myöhemmin sama ryhmä pystyi osoittamaan, että valtimoita jäykistävän endoteliinin pitoisuudet laskevat välittömästi punaviinin nauttimisen jälkeen. Tähän kuitenkin tarvittiin raavaalla miehellä melkoinen paukku: seitsemän desilitraa. Se on kaukana kohtuudesta ja tuo mukanaan jo haittoja.

Myös eläinkokeissa on törmätty samaan ilmiöön: merkittävät vaikutukset hiirien valtimoihin saadaan aikaan annoksilla, jotka vastaavat ihmisellä kymmeniä lasillisia.

Lyhytaikaisten kokeiden ja eläinkokeiden heikkous on, etteivät ne kerro mitään pitkäaikaisvaikutuksista. Verisuonet vetrey­tyvät hetkellisesti, mutta on vaikea osoittaa, riittääkö se antamaan suojaa sepelvaltimotaudilta ja estämään kuolemia.

Mieluummin aterialla

Entä jos ranskalainen paradoksi ei piile punaviinin ainesosissa, vaan nauttimistavassa? Ranskalaisille viini on elintarvike ja olennainen osa aterioita. Sattumaa tai ei, suhtautuminen voi olla fysiologisesti viisas. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että ennen ruokailua tai sen aikana nautittu lasillinen antaa parhaan suojan sepelvaltimotautia vastaan. Ajatus saa tukea monesta suunnasta, jotka kaikki ovat suotuisia sydämelle.

Aterialla siemailtu viini vähentää hyytymistekijöiden määrää ja pitää veren rasvapitoisuuden aisoissa. Jälkikäteen nautittuna hyötyjä ei samalla tavalla synny. Havainnot perustuvat yksittäisiin tutkimuksiin, ja mekanismi on vielä epäselvä.

Lunta tupaan on tullut tämänkin teorian­ kannattajille. Monien tutkimusten perusteella laadulla ei näytä sittenkään  olevan suurta merkitystä: olut ja snapsi ajavat saman asian. Eikä sydänhyötyjen kannalta ole välttämättä aina olennaista, kumotaanko lasillinen aterioiden yhteydessä vai niiden välillä.

Vankkaa näyttöä on sen sijaan juomisen jaksottamisen hyödyistä.  Seitsemän shottia baarissa lauantai-iltana on huono valinta.  Runsas humalajuominen lisää merkittävästi sydänkohtauksen ja aivohalvauksen vaaraa.  Tilanne on päinvastainen, jos sama määrä alkoholia nautitaan viikon mittaan.

Etanolilla omat bonukset

Jäljelle jää tylsin, mutta ilmeisin vaihtoehto: pelkkä etyylialkoholi eli etanoli. Laajat väestötutkimukset osoittavat hyvin yhdenmukaisesti, että 1–2 annosta eli noin 10–30 grammaa alkoholia päivässä vähentää selvästi vaaraa sairastua ja kuolla sydäntauteihin ja jossain määrin myös aivoverenkierron häiriöihin. Kohtuukäyttäjien sairastumisriski on noin 25–30 prosenttia muita matalampi.

Näyttö alkoholin sydänystävällisyydestä on yhtä vankalla pohjalla kuin näyttö tupakoinnin haitoista tai liikunnan hyödyistä.

Tärkein sydänystävällisyyden selitys löytyy veren rasvoista. Jo pienet annokset etanolia lisäävät hyvää hdl-kolesterolia ja apolipoproteiini A1:tä, jotka suojaavat sepelvaltimotaudilta. Bonusta on myös hyytymistekijöiden, erityisesti fibrinogeenin, väheneminen veressä. Se ehkäisee aivovaltimoiden tukkeutumista eli aivoinfarktia.

Hyötyjen takana vaanivat nopeasti haitat, sillä alkoholin terveellinen annos on kapea. Ryyppy pari päivässä vähentää sydäntauteja, mutta seuraava lisää jo aivoverenvuotoja ja kuolemia, koska säännöllinen alkoholin käyttö nostaa verenpainetta. Tuoreen Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan määrän lisäksi ratkaisevat käyttökerrat. Jo kaksi rajan ylitystä viikossa lisää aivohalvauskuoleman vaaraa miehillä.

Erityisesti aivoverenkierron häiriöiden ja maksavaurioiden lisääntyminen aiheut­taa sen, että alkoholin kokonaisvaikutus terveyteen kääntyy pakkasen puolelle naisilla yli kahden ja miehillä yli kolmen päivittäisen annoksen jälkeen.

Varmuutta vaikea saada

Vaikka tutkijoiden enemmistö pitää alkoholin sydänhyötyjä varmana, pieni kriitikkojen joukko pistää vastaan. Toisinajattelijoiden mielestä kohtuukäyttäjien raittiisiin verrattuna pienempi sydäntautiriski on harhaa.

On mahdollista, että väestötutkimuksissa raittiiden ryhmään putoaa myös entisiä alkoholisteja ja muuten sairaita, joiden vaara kuolla ennenaikaisesti on muutenkin suuri. Myös kohtuukäyttäjien muita fiksummat elintavat saattavat sotkea tuloksia. Esimerkiksi viiniä kohtuudella nauttivat ovat muutenkin terveempiä ja heillä on terveellisemmät elintavat.

Kiistan ratkaisemiseksi tarvittaisiin vertailututkimus, johon osallistuisi kymmeniätuhansia henkilöitä ja joka kestäisi jopa kymmenen vuotta. Vapaaehtoisia ei olisi vaikea löytää, mutta muuten koe kaatuisi omaan mahdottomuuteensa. Raittiit tuskin suostuisivat alkoholia nauttivaan ryhmään. Säännöllisiä käyttäjiä olisi yhtä vaikea houkutella nauttimaan vuosikausiksi lumejuomaa.  Yksikään tutkimuseettinen toimikunta ei todennäköisesti edes myöntäisi lupaa kokeen toteuttamiseen.

Osin samoista syistä liikunnan ja terveyden yhteyksistä on niin vaikea saada varmaa tietoa.

Geenitieto tukee hyötyjä

Onneksi meneillään on luonnon oma satunnaistettu hoitokoe alkoholin yhteydestä sydänterveyteen.

Geenit osin ratkaisevat, kuinka alkoholi vaikuttaa sydämeen ja verenkiertoon. Keskeistä roolia näyttelee alkoholi-dehydrogenaasi eli adh, joka osallistuu alkoholin hajottamiseen elimistössä. Entsyymistä löytyy sekä laiskasti että vilkkaasti alkoholia hävittävä versio. Kohtuukäyttäjä, joka on perinyt molemmilta vanhemmiltaan laiskan entsyymin, on paremmassa suojassa sydäntaudeilta kuin se, jolle on siunaantunut kaksi vilkasta entsyymiä. Muut ovat ”väliinputoajia”.

On todennäköistä, että vilkas entsyymi siivoaa elimistöstä alkoholin, ennen kuin se ehtii lisätä hyvää kolesterolia ja vähentää veren hyytymisvaaraa.

Kiinnostavinta on, että erot adh-geenissä eivät vaikuta raittiiden sydäntautiriskiin lainkaan.  Se on epäsuora todiste siitä, että alkoholi on aidosti suojan takana.

Sama on havaittu tutkittaessa ihmisiä, joilla on muita geneettisiä alkoholiaineenvaihdunnan häiriöitä. Aasialaisilla yleinen mutaatio estää kovien oireiden takia alkoholin nauttimisen, mutta näyttää lisäävän infarktin vaaraa.  

Suositus kaatuu kulutukseen

Joko on lupa avata korkki – ihan vain lääkkeeksi?

On vaikea löytää lääkäriä, joka suosittelisi alkoholia terveysvaikutteiseksi tuotteeksi. Mikä on hyväksi sydämelle, voi olla pahaksi maksalle ja haimalle. Pienetkin päiväannokset rasittavat maksaa ja lisäävät monien alkoholisairauksien ja syöpien riskiä. On mahdotonta ennustaa yksilötasolla, estyykö kohtuukäyttäjän sydänkohtaus vai ehtiikö maksa poksahtaa ennen.  Ainakaan alkoholista ei ole hyötyä, jos suvussa ei ole sydäntauteja ja omat kolesteroliarvot ovat kohdallaan.

Vaikka säännöllinen alkoholin nauttiminen on teoriassa hyväksi sydämelle, kohtuudessa pysyminen saattaa osoittautua vaikeaksi. Jos lääkäri suosittelee lasillista päivässä, joku siirtyy kahteen ja kolmas suurkuluttajien sankkaan joukkoon. Tutkimusten mukaan vain harva pystyy pitäytymään tasaisen pienessä kulutuksessa, jossa hyödyt olisivat haittoja suuremmat.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Asiantuntijoina lääketieteen professori Jussi Huttunen, kansanterveystieteen
professori Jussi Kauhanen Kuopion yliopistosta ja dosentti, kardiologian
erikoislääkäri Tuomas Kiviniemi Turun yliopistosta.

Lähteenä myös The french paradox: Fact or fiction? Dialogues in Cardio-
vascular Medicine, Vol 13, No. 3, 2008 ja Effect of alcohol consumption on biological markers associated with risk of coronary heart disease: systematic review and meta-analysis of interventional studies. British Medical Journal  22.2. 2011, online.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2014

Tilaajille
Tietoliikennesatelliittien määrä kasvaa räjähdysmäisesti viimeistään 2020-luvulla. Kilpajuoksu avaruuden internetistä on alkanut. Kuva: Nasa
Tietoliikennesatelliittien määrä kasvaa räjähdysmäisesti viimeistään 2020-luvulla. Kilpajuoksu avaruuden internetistä on alkanut. Kuva: Nasa
Kymmensenttisiä kuutioita voi  liittää myös yhteen. Osa niistä varmasti välittää nettiliikennettä 2020-luvulla. Kuva: Nasa
Kymmensenttisiä kuutioita voi  liittää myös yhteen. Osa niistä varmasti välittää nettiliikennettä 2020-luvulla. Kuva: Nasa
OneWeb kaavailee kattavansa koko maapallon noin 650 satelliitilla. Kuva: OneWeb
OneWeb kaavailee kattavansa koko maapallon noin 650 satelliitilla. Kuva: OneWeb
03b tarjoaa jo laajakaistayhteyksiä Afrikkaan. Kuva: 03b
03b tarjoaa jo laajakaistayhteyksiä Afrikkaan. Kuva: 03b
SpaceX käyttää avaruusasemalennoilla koeteltuja avaruusaluksia. Kuva: Nasa
SpaceX käyttää avaruusasemalennoilla koeteltuja avaruusaluksia. Kuva: Nasa
Kokenut satelliittiyritys Iridium on rakentamassa uutta satelliittiparvea. Kuva: Iridium
Kokenut satelliittiyritys Iridium on rakentamassa uutta satelliittiparvea. Kuva: Iridium
Avaruussatelliittien pitää kiertää maapalloa matalalla, jotta netti toimii tarpeeksi nopeasti. 1. Geosynkroninen eli saman kohdan yllä pysyvä rata, noin 35 700 kilmetrin korkeudella. 2. Keskitason rata, 2 000- 35 700 kilometrin korkeudella. 3. Matala kiertorata, 180-2 000 kilometrin korkeudella.
Avaruussatelliittien pitää kiertää maapalloa matalalla, jotta netti toimii tarpeeksi nopeasti. 1. Geosynkroninen eli saman kohdan yllä pysyvä rata, noin 35 700 kilmetrin korkeudella. 2. Keskitason rata, 2 000- 35 700 kilometrin korkeudella. 3. Matala kiertorata, 180-2 000 kilometrin korkeudella.

Maan kiertoradalla netti vapautuu valtioiden asettamista rajoista.

Avaruuskilpa on saanut uuden muodon. Nyt ei ole kyse kylmästä sodasta eikä kilpajuoksusta Kuuhun. Nyt internet nousee avaruuteen.

Avaruuden kautta nettiyhteydet laajenevat nopeasti maapallon syrjäseuduille. Samalla ne, jotka hallitsevat internetin viestiliikennettä taivaalta, suojautuvat...

Tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita:

Tilaajille
Rikas Eurooppa joutuu miettimään tarkasti, miten perustella heikompiosaisten tulokkaiden torjumista. Kuva: Lehtikuva
Rikas Eurooppa joutuu miettimään tarkasti, miten perustella heikompiosaisten tulokkaiden torjumista. Kuva: Lehtikuva
Intiassa kastijärjestelmän pohjalle syntyneille sälytetään likaisimmat työt, kuten lannan levitys. Kuva: Getty Images
Intiassa kastijärjestelmän pohjalle syntyneille sälytetään likaisimmat työt, kuten lannan levitys. Kuva: Getty Images
Juutalaisia on alistettu ja vainottu niin paljon, että heillä on erityinen muistelupäivä historian suruille. Kuva: Getty Images
Juutalaisia on alistettu ja vainottu niin paljon, että heillä on erityinen muistelupäivä historian suruille. Kuva: Getty Images
Koko Afrikka on saanut ebolaleimaa, vaikka tauti riivaa vain länsinurkkaa. Kuva: Getty Images
Koko Afrikka on saanut ebolaleimaa, vaikka tauti riivaa vain länsinurkkaa. Kuva: Getty Images
Itä-Aasian eläintorien tautiriskien takia joissakin maissa on kartettu kaikkia kiinalaisia. Kuva: Getty Images
Itä-Aasian eläintorien tautiriskien takia joissakin maissa on kartettu kaikkia kiinalaisia. Kuva: Getty Images

Kautta aikain ihminen on löytänyt syntipukit sairauksiin oman yhteisönsä ulkopuolelta. Syytämme taudeista niitä, joita halveksimme.

Siitä lähtien, kun ebola keväällä 2014 nousi maailman puheenaiheeksi, monet afrikkalaistaustaiset ihmiset ovat joutuneet ennakkoluulojen kohteiksi. Yhdysvalloissa heitä on ebolapelon takia kiusattu kouluissa, heiltä on evätty pääsy työpaikoille, heille ei ole tarjoiltu ravintoloissa, eikä heitä...

Tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita: