Viime vuosisadalla rakennusmateriaalien käyttö kasvoi 34-kertaiseksi, malmien ja mineraalien louhinta 27-kertaiseksi ja fossiilisten polttoaineiden kulutus 12-kertaiseksi. Jos kehitys jatkuu nykyisenä, 2050 luonnonvaroja käytetään kolme kertaa enemmän kuin nyt. Tyhmäkin tajuaa, ettei tämä ole mahdollista.

Markku Wilenius, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tulevaisuudentutkimuksen professori, lataa madonlukuja. Silti hänen otteensa tulevaisuuteen on motivoiva ja näkökulmansa avara.

Yhteiskuntien kehitys ei ole jatkuvaa eikä hyppäyksittäistäkään. Wileniuksen metodi sen jäsentämiseen ovat niin sanotut pitkät aallot, jotka toistuvat 40–60 vuoden jaksoina. Näitä on teollistumisen alusta eli 1700-luvun loppukymmenistä ollut viisi.

Kullakin aallolla on oma tekninen veturinsa, kuten ensimmäisellä höyrykone ja toisella rautatiet ja teräs. Viidettä aaltoa (1970–2010) luonnehtivat tieto- ja viestintätekniikka, joista seurasi talouden globaalistuminen. Juuri alkava kuudes aalto kumpuaa älykkäästä tekniikasta, jota edustaa esimerkiksi esineiden internet. Älyn avulla on mahdollista luoda materiaali- ja energiapihiä sekä puhdasta tekniikkaa.

Tekniikan ja talouden ohella Wilenius kirjoittaa hyvästä johtamisesta, yhteisyydestä, jakamisesta, koulutuksesta ja kulttuurista – nyt ei ihminen jää talouspuheen taakse. Suomen tulevaisuudesta on oma lukunsa.

Tuula Koukku, eläkkeellä oleva päätoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2015.

Tulevaisuuskirja. Metodi seuraavan aikakauden ymmärtämiseen. Markku Wilenius, Otava 2015. 238 s., 35 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.