Renessanssi nosti tieteen arvoonsa.

Renessanssi oli muutosten aikaa kaikilla kulttuurin ja yhteiskuntaelämän alueilla, tarkoittaahan sana renessanssi uudelleen syntymistä. Tuolloin myös yksilö nousi kaiken keskipisteeseen, ja ihmisestä tuli kaiken mitta antiikin filosofi Protagorasta mukaillen.

Renessanssissa antiikin kulttuurin herättäjinä toimivat eritoten humanistit. Keskiajan uskonnolliset ihanteet saivat väistyä maallisempien tieltä. Jo antiikin aikoina keksitty atomioppi löydettiin uudestaan. Luonnontiede alkoi kehittyä, ja matematiikasta tuli tieteiden kuningatar.

Humanistien harjoittamasta vanhojen tekstien vertailusta syntyi filologia ja antiikin raunioiden kaivamisesta arkeologia.

Tähän tapaan kirjoittaa renessanssista jo opinnäytetyönsä tehnyt Yliopisto-lehden entinen päätoimittaja Pekka Matilainen. Hän pohtii myös vanhaa kiistaa: syntyikö renessanssi yhtäkkiä vai oliko se hitaan ja huomaamattoman kehityksen tuote?

Matilaisen mukaan renessanssi on molempia, mutta hän ei kovin tarkasti kerro, millainen jatkuvuuden ja hyppäyksen suhde on. Firenze kuitenkin toimi renessanssin päänäyttämönä.

Parasta Matilaisen pohdinnassa on eri näkökulmien monipuolinen esittely – loppupäätelmät jäävät lukijalle.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2016

Muutoksen tekijät. Renessanssin synty ja perintö. Pekka Matilainen, Atena 2016. 270 s., 34 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.