Renessanssi nosti tieteen arvoonsa.
Renessanssi oli muutosten aikaa kaikilla kulttuurin ja yhteiskuntaelämän alueilla, tarkoittaahan sana renessanssi uudelleen syntymistä. Tuolloin myös yksilö nousi kaiken keskipisteeseen, ja ihmisestä tuli kaiken mitta antiikin filosofi Protagorasta mukaillen.
Renessanssissa antiikin kulttuurin herättäjinä toimivat eritoten humanistit. Keskiajan uskonnolliset ihanteet saivat väistyä maallisempien tieltä. Jo antiikin aikoina keksitty atomioppi löydettiin uudestaan. Luonnontiede alkoi kehittyä, ja matematiikasta tuli tieteiden kuningatar.
Humanistien harjoittamasta vanhojen tekstien vertailusta syntyi filologia ja antiikin raunioiden kaivamisesta arkeologia.
Tähän tapaan kirjoittaa renessanssista jo opinnäytetyönsä tehnyt Yliopisto-lehden entinen päätoimittaja Pekka Matilainen. Hän pohtii myös vanhaa kiistaa: syntyikö renessanssi yhtäkkiä vai oliko se hitaan ja huomaamattoman kehityksen tuote?
Matilaisen mukaan renessanssi on molempia, mutta hän ei kovin tarkasti kerro, millainen jatkuvuuden ja hyppäyksen suhde on. Firenze kuitenkin toimi renessanssin päänäyttämönä.
Parasta Matilaisen pohdinnassa on eri näkökulmien monipuolinen esittely – loppupäätelmät jäävät lukijalle.
Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.
Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2016
Muutoksen tekijät. Renessanssin synty ja perintö. Pekka Matilainen, Atena 2016. 270 s., 34 €.
Antiikki syntyi uudelleen
Antiikki syntyi uudelleen
Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.
