Viehättävät tekstit kohottavat lukijan uuteen kulmaan.

Maa ei kierrä Aurinkoa jonkin mystisen voiman vuoksi. Maa kulkee suoraan, mutta itse avaruus viettää kohti Aurinkoa. Avaruus kaareutuu siellä, missä on ainetta, ja tämän Albert Einstein pelkisti pieneen yhtälöön. Italialaisfyysikko Carlo Rovelli vertaa suhteellisuusteoriaa taiteen mestariteoksiin: ”Niiden loistosta nauttiminen voi vaatia pitkää perehtymistä, mutta palkintona on puhdas kauneus.”

Jos on suhteellisuusteoria kirkas, kvanttimekaniikka vie sumeuteen. Elektroni voi olla siellä ja täällä, ja on mahdotonta laskea, missä se ilmaantuu. Tämä on todennäköisyyksien maailma, joka kuitenkin toimii. Siitä todistavat tietokoneemme ja kännykkämme.

Nuo kaksi teoriaa ovat pahassa ristiriidassa, ja Rovelli valottaa myös yhdistelmäyrityksiä. Hän kuvailee hiukkasmaailman rakennetta ja universumin arkkitehtuuria sekä pohtii ajan olemusta lähtien lämmöstä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että menneisyydellä ja tulevaisuudella on eroa vain, kun mukana on lämpöä?

Kirjan luvut on tehty sanomalehden sunnuntailiitteeseen. Perustietoja ei edellytetä, mutta enemmän viehättävistä teksteistä saa irti, jos on pohjaa fysiikasta. Ne ikään kuin kohottavat lukijan uuteen kulmaan, josta näkee tieteen ja maailman hienouden. Soma pieni kirja sopii myös lahjaksi.

Tuula Koukku on eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2016

Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta. Carlo Rovelli, suom. Markku Sarimaa, Ursa 2016. 95 s., 16 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.