Esteetikon kokemuksista syntyi kaunis kirja.

”Olo oli kuin lahjapaketilla, joka oli tiukkaan pakattu ja lujasti nyöritetty. Kävely oli tottumattomalle hankalaa, sillä leveä vyö piti ryhdin suorana ja alaosa oli niin kapea, että kävellä ei voinut kuin hyvin lyhyin askelin. Opin pian, että sopiva askelen mitta oli yhden jalan pituus.”

Minna Eväsoja oppi myös pukeutumaan kimonoon sukkelasti, minkä harva japanitarkaan taitaa. Hän kävi vuoden teekoulua ja opiskeli kolme seuraavaa Kiotossa. Tohtoriopinnoissaan hän perehtyi maan perinteisiin taidemuotoihin.

Japani lumosi nuoren naisen, ja kokemuksista syntyi kaunis kirja. Esteetikon teksti on eloisaa, ilmavaa ja oivaltavaa. Eväsoja kertoo opinnoistaan, ystävistään ja pikkutalonsa vuokraemännästä. Hän kuvaa arkea, kuten vessoja, tohveli- ja pyyhe-etikettiä, mutta skaala yltää häihin ja hautajaisiin.

Teemestarin vaimo opetti kokematonta: Vaikka maa repeäisi alta, älä koskaan näytä tunteitasi. Ja maahan repeää, kun Kobessa tapahtuu suuri maanjäristys. Kuukauden päästä opiskelu jatkuu – turvakypärät päässä. Estetiikan dosentti ei ole myöhemminkään jäänyt jurnuttanaan. Kun tutkimustyö ei elättänyt, hän opiskeli terveydenhoitajaksi.

Tuula Koukku on eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Melkein geisha. Hurmaava ja hullu Japani. Minna Eväsoja, Gummerus 2016. 239 s., 21 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.