Kirjan nimi Pelien valtakunta viittaa myös todelliseen maailmaan – Suomeen, jonka peliyhtiöt ovat jo valloittaneet lähes koko maailman. Yksi syy tähän on pimeä talvi. Pelien kehitteleminen on tehokas keino karkottaa kaamos.

Peliyhtiöitä löytyy monia, mutta suurin osa on harrastusluonteisia. Niissä huipulle ei edes pyritä. Toimittaja Elina Lappalainen esittelee kuuden johtavan yhtiön, Rovion, Supercellin, Housemarquen, Remedyn, Fingersoftin ja Next Gamesin, tien autotalleista maailman huipulle.

Tiede ja teknologia ovat näytelleet tärkeää osaa menestystarinoissa. Monta epäonnistumista kokenut Rovio ampui vihaiset lintunsa kuuluisuuteen hyödyntämällä iPhonen kosketusnäyttöä ja suurempaa tiedostokokoa.

Supercell taas hyödynsi Facebookia kehittäessään taistelupelin Clash of Clansin, jota pelataan yhdessä klaaneihin jakautuen.

Taloustoimittajana Lappalainen keskittyy ehkä liikaakin pelien taloudellisiin ja teknisiin puoliin, ja sisältö jää sivuosaan. Olisi voinut myös pohtia, miksi lähes kaikki pelit ovat taistelupelejä. Vain yhdessä, Hay Dayssa, pelaaja harjoittaa rauhallista maataloutta. Siinä taas julmuus piilotetaan täysin, ja pekoni ilmestyy keittiöön tyhjästä kuin lapset haikaran tuomina.

 

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2015

Pelien valtakunta. Elina Lappalainen, Atena 2015.
315 s., 35 €.