Tiaisten elämässä on yllättävän paljon tuttua.

Tänä kesänä en päässyt itse seuraamaan pönttöön asettuneen tinttiperheen elämää, mutta nautin siitä norjalaisen tietokirjailijan Andreas Tjernshaugenin kirjan välityksellä. Kirjoittajan jutusteleva tyyli tekee tekstistä viihdyttävää.

Tali- ja sinitiaiset ovat tuttuudessaan vähän kuin lähikaupan myyjät: näemme niitä usein, mutta emme tiedä niiden elämästä juuri mitään. Kirja paljastaa linnut yllättävän mielenkiintoisiksi ja paljon tutkituiksi luontokappaleiksi.

Ihmisen ja tintin yhteiselo alkoi ehkä jo silloin, kun metsästäjä-keräilijän talvivarastot houkuttivat tiaisia talin ja lihan kimppuun. Myöhemmin pönttöjen ripustamisen toivottiin pitävän pellon ja metsän tuhohyönteiset kurissa.

Perhe-elämä tiaisilla voi olla kuin saippuasarjasta: pettämistä, sanaharkkaa ja käsirysyä naapurin kanssa sekä kaksoiselämää kahden perheen välissä. Tinttien erilaiset elämänratkaisut on onnistuttu persoonallisuustesteissä yhdistämään niiden luonteenpiirteisiin.

Viime talvena olin välillä pettynyt, kun lintulaudalle lennähti päivästä toiseen vain tinttejä. Nyt odotan jo hiukan malttamattomana, että pääsen tarkkailemaan niiden metkuja omin silmin.

Johanna Junttila on Sanoma tiedetoimituksen toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2016

Tiaisten salattu elämä. Andreas Thernshaugen, suom. Ulla Lempinen, Atena 2016. 223 s., 31 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.