Tällä vuosituhannella lintulautojen pitämisestä on tullut koko kansan huvi: jopa puoli miljoonaa suomalaista kotitaloutta ruokkii pihoillaan pikkulintuja. Siitä on iloa ihmisille ja hyötyä siivekkäille. Suomessa talvehtivat linnut voivat paleltua paukkupakkasissa, mutta tavallisempi tappaja on nälkä. Talviruokinta auttaa siivekkäitä selviämään.

Pienellä panostuksella saa hauskaa säpinää lumiseen puutarhaan. Tarvitaan kahta, kolmea sorttia siemeniä, pähkinöitä, rasvaa. Jos kattauksen ripottelee eri puolille tonttia, odotettavissa on vieraiden kirjo. ”On tinttiä, tikkaa, närheä, harakkaa, sirkkua, peippoa, varpusta ja montaa muuta”, lupaa Mauri Leivo kirjassaan Lintulaudan elämää.

Opas käy läpi perusasiat: mitkä lajit ruokintapaikoilla käyvät, mistä muonasta mikin pitää, miten estää salmonellan leviämistä. Aloittelijan pikaopas pikkulintujen tunnistamiseen on paras, jonka olen nähnyt. Se lähtee siipiveikon silmäänpistävästä piirteestä, kuten mustasta lakista, esittelee vaihtoehdot ja ohjaa oikeaan.

Kokeneelle harrastajalle teos tarjoaa runsaasti tietoa lintujen ekologiasta ja käyttäytymisestä. Se esittelee myös ällistyttäviä lukuja lintulaudan hamstereista. Esimerkiksi hömötiainen varastoi ruokintapaikoilta nappaamiaan suupaloja vuodessa jopa puoleen miljoonaan piiloon – ja löytää 95 prosenttia kätköistään.

Arja Kivipelto on Sanoma tiedetoimituksen toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2016

Lintulaudan elämää. Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun. Mauri Leivo, Docendo 2015. 176 s., 29,90 €.