Kanalintukirja vie lukijan lähemmäs luontoa kuin koskaan.

Pyy on yksi suosikkilinnuistani. Se on metsäkanojen suvun lilliputti, yhtä piilotteleva kuin salainen agentti.

Piileskelevän linnun kohtaloksi koituu usein uteliaisuus. Varsinkin pyykoiras vastaa herkästi metsästäjän pilliin ja pyrähtää näkösälle puolustamaan tonttiaan. Kurkistus puun takaa voi jäädä viimeiseksi.

Elävänä pyytä pääsee harvoin ihailemaan läheltä, jos ollenkaan. Onneksi on Markus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuvat vangitsevat

Kun suomalaisia on viime vuosina palkittu kansainvälisissä valokuvakilpailuissa, on voittajan nimi ollut usein Markus Varesvuo. Helsinkiläisellä luontokuvaajalla on lähes maaginen taito sykähdyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Metson suku -teoksessa Varesvuo vangitsee lukijan ennennäkemättömillä kuvilla pyystä ja seitsemästä muusta Pohjolan kanalinnusta. Metsäkanojen vuodenkiertoa seurailevat otokset pysäyttävät kerta toisensa jälkeen. Kirjan luettuaankin niihin tulee palattua aina uudestaan ja uudestaan.

Kanalinnut ovat yleisön suosion ja näyttävyytensä takia olleet aina luontokuvaajien lempikohteita. Siksi hyvistä kuvista on ylitarjontaa. Varesvuo vie klassista kerrontaa pari askelta pidemmälle. Niin lähelle, että lukija voi kuvitella olevansa mukana kuvauskeikalla.

Tästä kuuluu iso kiitos linnuille itselleen. Rohkeimmat päästivät Varesvuon parin metrin päähän. Ilman sitä ikimuistoiset potretit hiekassa rypevästä pyystä tai pakolentoon hyppäävästä teerestä olisivat jääneet taatusti ottamatta.

Lopputulos on vaatinut aikaa ja hikeä. Varesvuo kertoi taannoin radiohaastattelussa keränneensä kirjaa varten aineistoa nelisen vuotta. Muutamien yksilöiden perässä hän talsi metsissä, soilla ja tuntureilla useita päiviä putkeen. Linnun kanssa koettiin yhdessä päivän askareet ruokailuista iltapesuun. Vähemmästäkin tulee kohteensa kanssa tutuksi, melkeinpä ystävystyy.

Kirjan parasta antia ovat otokset, joissa lukija pääsee ihailemaan metsien kaunokaisia sammakkoperspektiivistä. Lähikuva teerinaaraasta maastoon sulautuvassa höyhenpuvussa on oikea taideteos.

Fakta tarinoi

Metson suku ei ole pelkkä kuvakirja. Varesvuon kuvia ja kuvatekstejä rytmittää ornitologi Pertti Koskimiehen kerronta, joka on sekoitus tiukkaa tietoa ja tarinointia. Kynäilijänä useasti palkittu Koskimies on omimmillaan kuvaillessaan lintujen selviytymistä arktisissa oloissa.

Tyyli on jutustelevaa ja värikästä. Koskimiehen maailmassa riekko pukeutuu talvella untuvatakkiin ja kiiruna kipuaa tunturin rinnettä kiipeilykengillään. Kun siirrytään teeren keväiselle soitimelle, lukijan korvassa alkaa suhista, pulista ja pulputtaa. Sanavalinnat eivät onnu. Niissä on takana vankkaa faktaa.

Tiedonjanoinen ei pety. Satuitko tietämään, että metsoja elää Suomessa kiloina mitaten enemmän kuin mitään muita lintuja, 3 500 tonnia? Tai että joka kevät saa alkunsa 50 miljoonaa metsäkananmunaa? Huima yksityiskohta sekin.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2016

Metson suku. Suomen kanalinnut. Markus Varesvuo ja Pertti Koskimies, Docendo 2015. 240 s., 39,90 €.

Sisältö jatkuu mainoksen alla