Mustat linnut soittelevat aina jotain erityistä säveltä sisälläni, kertoo Mika Honkalinna. Mies kokee korppien kanssa kumppanuutta, ja tämä välittyy hänen kuvaamastaan ja kirjoittamastaan Korppiretki-teoksesta. Se valittiin Vuoden luontokirjaksi 2015.

Korppi lienee aika harvinainen lempilintu. Ainakin pohjoiseurooppalaisessa kansanperinteessä se ennustaa pahaa, jopa kuolemaa. Synkkä olemus, haaskansyönti ja käheä kro-kro-huuto sopivat kolkkoon kokonaiskuvaan.

Oikeasti laji on leikkisä ja nokkela, kuuluuhan se lintumaailman älyköihin eli varisten heimoon. Honkalinnan kuvissa ja tekstissä mustatakit piehtaroivat lumessa, matkivat muita lintuja ja esittävät soidintanssia höyhenet pörhöllään. Teokseen mahtuu myös muutama arvokas muotokuva, joissa kohde on jähmettynyt paikoilleen. Silti katse on eloisa, siis aivan toisenlainen kuin monista eläinkuvista tuttu pelästynyt tuijotus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjaan sisältyy kaksi tarinaa. Niistä pidemmässä päähenkilö mietiskelee, tarkkailee luontoa ja metsästää korppeja kamerallaan. Aina välillä hän muistelee keski-ikäisten miesten jokakeväistä viikkoa, jonka aikana he rengastavat korppeja. Lopussa autosta nousee parroittuneita, metsässä resuamisen nuhraamia äijiä. Muiden seuraavaan reissuun on seitsemän päivää vaille vuosi, mutta Honkalinnan retki jatkuu keskeytyksettä, lukijan onneksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Arja Kivipelto, Sanoma tiedetoimituksen toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2016

Korppiretki. Mika Honkalinna, Maahenki 2015. 188 s., 43 €.

Sisältö jatkuu mainoksen alla