Sitä ei pidä jättää vaihtoehtogurujen temmellyskentäksi.

Neljäsataa vuotta sitten Descartes jakoi ruumiin ja mielen kahtia – ja lääketiede harrastaa yhä samaa. Päätä ja kehoa hoidetaan kuin ne olisivat erillisiä eivätkä saman järjestelmän osia, jotka vaikuttavat koko ajan toisiinsa.

Se jo niellään, että henkinen stressi rasittaa elimistöä ja lisää alttiutta sairastua, mutta päinvastainen ilmiö – että mieli voi kohentaa terveydentilaa – saa kulmat edelleen kurtistumaan. Huuhaa-allerginen tiedeväki tyrmää hörhöilyksi kaiken, mikä liittyy mielen parantaviin voimiin.

Tässä menee lapsi pesuveden mukana, suree Jo Marchant.

Tutkimukset tukevat

”Törmään usein tieteellisiin tutkimustuloksiin, joiden mukaan aineettomilla hoidoilla voi olla todellisia suotuisia fyysisiä vaikutuksia. Ennen leikkausta hypnotisoiduilla potilailla ilmenee vähemmän komplikaatioita, ja he toipuvat muita nopeammin. Meditointi saa aikaan solunsisäisiä molekyylitason muutoksia”, hän kirjoittaa.

Hoito, joka ei toimi lumelääkettä paremmin, ei ole sama asia kuin vaikutukseton hoito. Huomattavia biologisia vaikutuksia voi tuottaa jo pelkkä usko, että on saanut tehokasta hoitoa, hän muistuttaa.

Tutkimusten mukaan pilleri voi tepsiä jopa silloin, kun potilas tietää sen olevan vain sokeria.

Ihmisen mieli onkin liian tärkeä lääke jättää hyödyntämättä. Sitä ei pitäisi hylätä vaihtoehtogurujen temmellyskentäksi tai puoskarien kauppatavaraksi.

”Mielen vaikutusten huomiointi terveyteen liittyvissä asioissa on oikeastaan jopa tieteellisempi ja todistusaineistoa paremmin heijasteleva näkökulma kuin se, että luotetaan entistä enemmän fyysisiin hoitoihin ja lääkkeisiin”, Marchant sanoo.

Pätevää ja vetävää

Mikä sitten on humpuukia ja mikä auttaa meitä oikeasti? Keitä lume hoitaa ja millä mekanismilla? Mitä mieli ei pysty fiksaamaan? Milloin uskomukset sairastuttavat?

Marchant tekee mainiota työtä kartoittaessaan, mitä mielen ja kehon yhteispelistä tätä nykyä tiedetään. Hän perkaa tutkimuksia ja haastattelee tutkijoita ja potilaita ympäri maailmaa. Viitteet on listattu luvuittain kirjan loppuun, jos jokin tietty tulos jää kaihertamaan omaa mieltä.

Jälki on vetävää ja pätevää. Marchant on hyvä kirjoittaja ja tiedejournalisti – hän on toiminut muun muassa Nature- ja New Scientist -lehtien toimituspäällikkönä – mutta myös perinnöllisyystieteen ja lääketieteellisen mikrobiologian tohtori. Rakkaus tieteeseen ja tieteelliseen menetelmään tihkuu tekstistä, vaikka asenne aiheeseen on avoin.

Aura Nurmen suomennos ilahduttaa. Vain sinnikäs aivoturso-sanan käyttö pistää silmään; hippokampus on omaksuttu aikoja sitten populaaritieteelliseen käyttöön myös meillä Suomessa.

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Erityisesti se sopii kaltaisilleni, joita vaihtoehtohoitojen vetovoima kummastuttaa.

Kirsi Heikkinen vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2016

Hoida mielelläsi. Kuinka mieli todella vaikuttaa kehoon. Jo Marchant, suom. Aura Nurmi, Atena 2016. 300 s., 31 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.