Harvalla on tietoa siitä, mistä ruoka tulee. Tanssivia lehmiä ja hymyileviä kanoja esittävät mainokset kätkevät usein taakseen ankean todellisuuden. Harva uskaltaisikaan katsoa tuotantoeläinten arjen oloja,  jotka muistuttavat enemmän keskitysleirejä kuin onnellista maalaisidylliä

Toimittaja Elina Lappalainen ja kuvittaja Christel Rönns osoittavat uudella lastenkirjallaan, että tuotantoeläinten arki voidaan tuoda esiin niin, että se ei pelota pieniä lapsiakaan.

Kirjassa on tyylikkäästi ja sulavasti limitettyä tietoa sekä tuotantoeläinten että luomueläinten oloista. Tämä herättää eläimiä rakastavissa lapsissa halun tehdä parempia valintoja.

Sekaan on ripoteltu myös fysiologista ja anatomista tietoa lehmien, sikojen ja kanojen elimistöstä, niiden toiminnoista ja tarpeista.

Esimerkiksi sian hyvinvoinnille on tärkeää, että sillä on mahdollisuus tonkia maata kärsällään. Lempeät lehmät viihtyvät toistensa seurassa, mutta parsinavetassa ne seisovat rivissä kytkettyinä kauloistaan parteen.

Elina Lappalainen voittikin vuonna 2012 sekä Kanava-palkinnon että Tieto-Finlandian edellisellä teoksellaan Syötäväksi kasvatetut. Nakki lautasella -lastenkirja on lajissaan ensimmäinen ja useammankin palkinnon arvoinen. Kirja on pakollista luettavaa niin kodeissa kuin kouluissa.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2015.

Nakki lautasella. Mistä ruoka tulee? Elina Lappalainen ja Christel Rönns, Tammi 2015. 44s., 20 €.

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.