Eläin oppii, leikkii ja auttaa kaveria.

Delfiini puhaltaa veteen sarjan ilmakuplia, muotoilee kuplajonosta kuonollaan renkaan ja tuuppaa sen liikkeelle. Näin alkaa leikki.  

Ei ole monta vuosikymmentä siitä, kun luultiin, etteivät eläimet osaa tehdä työkaluja – leikkikaluja ei edes hoksattu ajatella. Sitten tutkija Jane Goodall huomasi  simpanssien pyydystävän termiittejä ohuilla oksilla. Nyt työkalullisten listassa ovat  muutkin apinat, norsut, varislinnut, papukaijat ja delfiinit.

Norsun kärpäslätkä syntyy niin, että valitaan pitkä, lehtevä oksa, otetaan kiinni kärsällä ja katkaistaan oksa painamalla sitä jalalla maata vasten. Sitten karsitaan turhat lehdet ja eikun huiskimaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tunteet kuin meillä

Mitähän eläimet ajattelisivat, jos ne osaisivat lukea Helena Telkänrannan kirjan? Siitä käy ilmi ihmislajin tyhmänylpeys, josta vähitellen – kiitos sinnikkäiden tutkijoiden – on voitu luopua. Eläimetkin osaavat ja oivaltavat. Ne muistavat ja oppivat, mehiläistä myöten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmislapsi oivaltaa noin puolitoistavuotiaana, että peilissä on hänen oma kuvansa. Ihmisapinatkin ymmärtävät asian, mutta norsuja pidettiin pitkään kyvyttöminä. Kunnes muuan brittitutkija äkkäsi teettää norsunkokoisen peilin.

Eläimet ovat erilaisia kuin me jo aisteiltaan, jotka usein ovat laajemmat kuin meidän. Ihmisen valtteja taas ovat kieli, ajattelu ja erityisen pitkälle kehittynyt kyky asettua toisen asemaan. Empatiassa emme tosin ole ainutlaatuisia: kaveria auttaa kokeiden mukaan rottakin.

Monet ihmisen tunteista syntyvät aivojen syvissä osissa, jotka ovat rakenteeltaan ja toiminnaltaan samanlaiset kuin muilla nisäkkäillä. Pelko, aggressio ja suru ovat tunteita, jotka jaamme niiden kanssa. Yhteistä on myös mielihyvä, leikkisyys, seksuaalisuus ja hoivatunteet.

Jotkin tunteet kuitenkin vaativat analyyttistä ajattelua. Siksi kissa ja koira eivät haudo kostoa, nolostu tai syyllistä omistajaansa.

Muiden kuin nisäkkäiden tunteissa on vielä paljon tutkittavaa. Kivun tuntee  kalakin – ja pelon myös.

Vaikea tutkimuskohde

Helena Telkänrannalla on takanaan pitkä ja palkittu ura tietokirjoittana, ja tällä kertaa aihepiiri on erityisen otollinen esimerkkeihin ja eloisaan tarinointiin. Kirjaa on ilo lukea.

Tätä nykyä Telkänranta on myös tutkija. Hänen alansa on eläinten käyttäytyminen.

Sen tutkiminen on vaativaa. Eläimille ei voi sanoa, että tämä kestää vain hetken eikä tarvitse pelätä, vaan koetilanteesta on tehtävä leppoisa. Ongelmallista on käyttäytymisen tulkintakin. Esimerkiksi leikin on täytettävä viisi tutkijoiden sopimaa kriteeriä, että sitä voi sanoa leikiksi.

Erityiskiitos kirjalle siitä, että tutkimuksen metodit ja ajattelutavat kuvataan paneutuen ja jännittävästi. Myös tiedon tuoreus on iso plussa.

Tuula Koukku, eläkkeellä oleva päätoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2015

 

Millaista on olla eläin. Helena Telkänranta, SKS 2015. 293 s., 34 €.

Sisältö jatkuu mainoksen alla