Maa ei ole tavallinen planeetta. Entä Maan elämä: sääntö vai poikkeus?

Kopernikus kollegoineen pani meidät paikallemme: Maa ei ole maailman napa vaan kiertää Aurinkoa. Tämä havainto laajentui sittemmin niin sanotuksi kopernikaaniseksi periaatteeksi, jonka mukaan oma planeettamme, aurinkokuntamme ja galaksimme ovat tuiki tavallisia. Meillä ei ole mitään erityisasemaa maailmankaikkeudessa.

Vaan onko näin, kysyy Caleb Scharf, Columbian yliopiston astrobiologian keskuksen johtaja. Periaate on toiminut tähtitieteilijöiden työhypoteesina, mutta onko siitä tullut rasite, kopernikuskompleksi?

Eksot ovat erilaisia

Maan ulkopuoliset eksoplaneetat ovat tuottaneet tutkijoille roppakaupoin yllätyksiä. Jo niiden määrä on osoittautunut huikeaksi eli planeettakunnat ovat pikemmin sääntö kuin poikkeus. Tieteiskirjallisuus on visioinut jos minkämoisia näkymiä, mutta tähtitieteilijät olettivat – uskollisina kopernikaaniselle periaatteelle – että vieraat planeettakunnat olisivat jonkinlainen toisinto meidän aurinkokunnastamme. Sen sijaan paljastui, että me saatammekin olla erityisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Noin 70 prosenttia planeettakunnista on kokenut hurjan nuoruuden. Tämä näkyy niiden kiertoradoista, jotka ovat hyvin soikeita ellipsejä. Kevyimmät planeetat ovat menneissä mylläköissä sinkoutuneet avaruuteen, ja siksi eksoplaneettakunnissa on paljon meidän Jupiterimme kaltaisia suuria, kuumia jättiläisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Scharf laskeskelee, että kun otetaan huomioon Auringon ikä ja kirkkaus sekä kotikulmiemme rauha ja leutous, meidän aurinkokuntamme kaltaisia seutuja lienee Linnunradassa prosentin verran. Se siitä tavallisuudesta.

Aika ratkaisee

Onko elämä täkäläinen erikoisuus? Astronomit ja avaruuskemistit ovat päätelleet, että maailmankaikkeus on täynnä hiileen perustuvaa kemiaa. Tähtienvälisestä avaruudesta on tunnistettu lähes parisataa molekyylityyppiä, joista yli 70 prosenttia on hiilipohjaisia. Arvio on alakantissa, koska mutkikkaiden yhdisteiden spektrijäljet ovat tuhruisia ja vaikeita analysoida.

Rakenneosista on elämään pitkä, monien sattumien tie. Scharf puntaroi kiinnostavasti elämän mahdollisuuksia, mutta vastausta hänellä ei tietenkään ole.

”Ennen kuin joko löydämme elämää muualta tai jollain tavalla sellaisen olemassaolon mahdollisuus suljetaan pois, kaikki jälkikäteiset tulkinnat omien olosuhteittemme merkityksestä ovat yhtä tyhjän kanssa.” Lohduttavasti Scharf pitää ratkaisua vain ajan kysymyksenä.

Elämän etsintä on populaarin tähtitieteen ykkösaihe. Voisi sanoa, että tämä kirja on kirjoitettu jo moneen kertaan, mutta Scharfin pohtiva ote on poikkeuksellisen kiehtova. Ei detaljeja, ei yhtään kaavaa. Kirjoittaja hallitsee niin tieteen historian kuin bayesilaiset todennäköisyydet, ja lukija huomaa suorastaan syttyvänsä näistä. Kirja valittiin Britanniassa vuoden tiedekirjaksi 2014. Tuukka Perhoniemen suomennos on laatutyötä sekin.

Tuula Koukku, eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2016

Kopernikuskompleksi. Caleb Scharf, suom. Tuukka Perhoniemi, Ursa 2015. 287 s., 39 €.

Sisältö jatkuu mainoksen alla