Keskiajalla uskottiin maapallon olevan litteä. Newton hoksasi painovoiman omenan pudotessa. Gutenberg keksi kirjapainotaidon.  Nämä ja 98 muuta jo koulussa opittua totuutta ovat pajunköyttä. Sitä ovat syöttäneet poliittiset propagandistit, vanhat tarinat, yksinkertaistukset, väärinymmärrykset ja puhtaat valehtelijat.

Jo antiikissa huomattiin maapallon pyöreys, kun purjehtijat näkivät maiseman nousevan ja katoavan horisontissa. Kirjoja painettiin muinaisessa Kiinassakin,  Gutenberg vain keksi irtokirjasimet. Newton kehitteli painovoimaa yli kaksikymmentä vuotta ja vasta 80-vuotiaana keksi  tarinan putoavasta omenasta.

Kirja itsekin sortuu pajunköyden syöttämiseen. Pajunköysi Tyko Brahen virtsarakon puhkeamisesta kosteilla päivällisillä on pajunköyttä – tunnetun sankarimyytin mukaan Brahe oli niin uppoutunut tutkimuksiinsa, että unohti maalliset tarpeensa.

Kaikki tietävät vääräksi luulon, että Walt Disney loi Roope Ankan tai että natsit keksivät hakaristin. Selviöiden sijasta olisi voinut myös pohtia, onko historiaa helppo tulkita väärin, koska tapahtumat ovat jo menneisyyttä eivätkä tutkijat pääse aikakoneella tarkistamaan asioita.

Pekka Wahlstedt, kriitikko ja vapaa toimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2015

Ada ymmärsi koodeja.

Monet uskovat, että tietokone, ohjelmointi, syntetisaattori, cd-levy ja digitaalinen todellisuus ylipäänsä ovat aikamme keksintöjä. Oikeasti ne keksittiin tai ennakoitiin jo 1800-luvulla. Eikä asialla ollut nörttipoika vaan nuori hehkeä nainen.

Kirja kertoo 1800-luvun lahjakkaimman koodarin ja algoritmin tarinan. Teos kutoo sen myös yhteiskunnalliseen ympäristöönsä: Ada Lovelacen eläessä tiede ja teknologia hyppäsivät aivan uudelle tasolle.

Jo teini-ikäisenä Ada uneksi lentolaitteesta, joka toimisi aikakauden suuren keksinnön, höyryvoiman, avulla. Algoritmi alkoi hahmottua, kun hän löysi matemaatikko Charles Babbagen, jota pidetään varhaisen tietokoneen keksijänä. Luova voima oli kuitenkin Ada.

Toinen esikuva oli ajan suuri teknologinen innovaatio, Jacquardin kutomakone. Ensimmäisiin ohjelmoitaviin laitteisiin kuulunut kutomakone käytti reikäkortteja. Ada oivalsi soveltaa reikäkorttijärjestelmää uudenlaiseen koneeseen, joka kutoisi kankaan sijasta lukuja.

Reikäkorttikone sai levätä pölyttymässä yli sata vuotta, ennen kuin se löydettiin uudelleen. Myös Ada on jäänyt Babbagen ja muiden miestutkijoiden varjoon. Toisissa oloissa digiaika olisi voinut alkaa jo Adan aikana.

Pekka Wahlstedt on kriitikko ja vapaa toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

Adan algoritmi. Kuinka lordi Byronin tytär Ada Lovelace käynnisti digiajan. James Essinger, suom. Tapani Kilpeläinen, Vastapaino 2016. 310 s., 29 €.