Etsin taannoin netistä majoitusta lomamatkalle, ja törmäsin paljoudenpulaan. Miten osaan valita, kun vaihtoehtoja on liikaa?

Ratkaisu löytyi päätöksenteon psykologiaa tutkineen Gerg Gigerenzerin kirjasta. Hän työskentelee Max Planck -instituutin Ihmisen kehityksen osaston ja Hardingin riskitaitokeskuksen johtajana.

Kirjaa lukiessaan vuoroin nolostuu omaa tyhmyyttään ja vuoroin kauhistuu tajutessaan, että samoihin ajatusvirheisiin sortuvat myös toisten rahoista ja hengestä vastaavat asiantuntijat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kyse ei ole tyhmyydestä vaan riskitaidottomuudesta. Riskien arviointia ja siihen perustuvaa päätöksentekoa ei opeteta kunnolla sen paremmin lääkäreille kuin ekonomeille, vaikka Gigerenzer on kokeissaan onnistunut opettamaan sitä alakoululaisillekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäinen askel riskitietoiseksi tulemisessa on tunnistaa, ovatko riskit tiedossa, vai tehdäänkö ratkaisu epävarmuuden vallitessa. Sen jälkeen vältetään informaation haalimista ja keskitytään tunnistamaan olennaisin tieto, jonka pohjalta päätös kannattaa tehdä. Kirja antaa tähän työkaluja.

Miten löysin yösijan? Listasin kohteen majapaikat halvimmasta kalleimpaan, päätin minimivaatimukset huoneelle ja otin listalta ensimmäisen, joka tyydytti kriteerit. Syötin luottokorttini numeron ja suljin sivuston tyytyväisenä märehtimättä, olisiko seuraava vaihtoehto ollut hippusen parempi.

Johanna Junttila, vapaa tiedetoimittaja

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2016

Arkipsykologiasta aivotutkimukseen. Kysymyksiä psykologian filosofiasta. Vesa Talvitie, Basam Books 2015. 225 s., 26 €.

Sisältö jatkuu mainoksen alla