Taudin sairastaneet ovat suojassa, mutta heitä on vain kourallinen.

Suomen viimeinen isorokkotapaus on vuodelta 1937. Lapsena saatu rokote ei välttämättä estä tartuntaa, mutta tauti saattaa olla lievempi. Rokotuksen teho säilyy noin 20–30 vuotta. Tautisuoja puuttuu kokonaan puolelta suomalaisista, koska rokotukset lopetettiin tarpeettomina 1980.

Kansanterveyslaitos on kuitenkin varautunut mahdolliseen bioaseuhkaan. Sillä on varastoissaan riittävästi rokotetta koko kansan suojaamiseen. Urakkaan ei ole kuitenkaan syytä ryhtyä vain varmuuden vuoksi, koska eläviä taudinaiheuttajia sisältävään isorokkorokotteeseen liittyy enemmän vaaroja kuin mihinkään muuhuun immunisaatioon. Yksi miljoonasta rokotetusta kuolee ja yksi neljästätuhannesta saa aivotulehduksen.

Viimeisin sairaustapaus todettiin Afrikassa 1976, ja nyt virusta on jäljellä vain kahdessa turvalaboratoriossa Yhdysvalloissa ja Venäjällä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2001

Vastaaja:


Pauli Leinikki


tutkimusprofessori


Kansanterveyslaitos

kfa
Seuraa 
Viestejä2516
Liittynyt13.3.2008

Antaako lapsena saatu rokotus tai aiempi sairastaminen suojan isorokkoa vastaan?

Tiede-lehti 05.05.2002 Viimeisin sairaustapaus todettiin Afrikassa 1976, Viimeisin isorokkotapaus olisi Wikipedian mukaan ollut vuonna 1978 eli kaksi vuotta myöhemmin: "The last cases of smallpox in the world occurred in an outbreak of two cases (one of which was fatal) in Birmingham , UK in 1978. A medical photographer, Janet Parker , contracted the disease at the University of Birmingham Medical School and died on September 11, 1978, [1] " Tiede-lehti 05.05.2002 ja nyt virusta on jäljellä...
Lue kommentti

Kim Fallström kfa+news@iki.fi

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017