Tiedetään, että kun siemen maapallolla itää, juuri alkaa hakeutua kasvavan painovoiman suuntaan ja varsi vähenevän voiman suuntaan.

Näin juuri osaa painua maaperään ja varsi nousta ylöspäin. Avaruusviljelijöiden onneksi kasvin osat reagoivat myös muihin vinkkeihin: varsi venyy valon suuntaan ja juuret vettä ja ravinteita kohti. Pienikokoisia kasveja on saatu kasvamaan avaruusoloissa uusia siemeniä tuottaviksi yksilöiksi.

Kasvu ei kuitenkaan ole aivan normaalia ilman painovoimaa. Häiriöitä nähdään juurten kasvussa ja vedenottokyvyssä sekä runkojen puutumisessa ja suoruudessa. Myös solumuutoksia on havaittu.

Kansainvälisellä avaruusasemalla ja avaruussukkuloissa on jo kasvatettu monia kasveja. Painottomuuden vaikutuksia muun muassa yhteyttämiseen ja veden ja ravinteiden kulkeutumiseen kasvissa tutkitaan.

Kasvien viljelyyn on kehitetty omat laitteistonsa, joissa juuret ovat erillisessä kammiossa kiertävässä ravinneliuoksessa. Suljettu laitteisto säätelee ravinteiden lisäksi hiilidioksidin, hapen, kosteuden, lämmön ja valon sekä kasvua stimuloivan etyleenin määrää. Astronauttien on pölytettävä kasvit, koska asiaa hoitamassa ei ole hyönteisiä eikä tuulta.

Tähän mennessä painottomuudessa on kasvatettu ainakin vehnää, kaalia, salaattia ja lituruohoa, ja Nasa tutkii mansikoita, pippureita ja tomaatteja löytääkseen sopivat lajikkeet avaruusviljelmille. Lajikkeiden on oltava hyvin kestäviä ja energian säästämiseksi pärjättävä mahdollisimman vähässä valossa.

Tulevaisuuden pitkillä avaruuslennoilla kasveja on tarkoitus käyttää ruokana, vedenpuhdistajina, hiilidiksidinpoistajina ja hapentuottajina sekä ravinteidenkierrättäjinä ja jätteidenhävittäjinä. Lisäksi kasvit ja esimerkiksi tuoreet marjat ovat psykologisesti tärkeitä ahtaissa ja ankeissa oloissa pitkään eläville astronauteille. Nasan mukaan astronautit ovat innoissaan kasvitutkimuksista ja moni käy kurkistelemassa kasvatuslaitteisiin vain nähdäkseen jotain vihreää.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2005

Vastaaja:


Elli Narvi


biokemisti


Turun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018