Kyllä lajeja syntyy, mutta varsinkin isoissa eliöissä syntyä ei juuri pääse näkemään.

Esimerkiksi nisäkäslajin eriytyminen kantamuodostaan voi kestää tuhansia vuosia. Lajin viimeisten yksilöiden häviäminen on paljon helpompi havaita.

Lajin synty voidaan jälkeenpäin todeta esimerkiksi vertailemalla lähisukuisten nykylajien geenejä. Näin on päätelty muun muassa, että japanin supikoira eriytyi kiinalaisesta jääkauden jälkeen, noin 10 000 vuotta sitten.

Kasveista jääkauden jälkeen on syntynyt esimerkiksi tunturikoivu, joka on hieskoivun ja vaivaiskoivun risteymä.
Hyvä esimerkki vielä käynnissä olevasta lajiutumisesta on selkälokin ja harmaalokin tilanne. Eräissä levinneisyysalueensa osissa ne ovat vielä riittävän samankaltaisia lisääntyäkseen keskenään mutta toisaalla eivät.

Nopeimmin uusia muotoja syntyy mikrobeista, kuten bakteereista ja viruksista. Taudinaiheuttajien lajiutumista lienemme mekin nähneet elinaikanamme.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 5/1998

Vastaaja:


Suvi Viranta-Kovanen


tutkija, paleontologi


Helsingin yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla