Tähän mennessä pitäviä todisteita vaihdevuosien eli menopaussin olemassaolosta on löydetty vain ihmiseltä ja yhdeltä pallopäävalaslajilta.



Vaihdevuosilla eli menopaussilla tarkoitetaan kuukautiskierron lopullista päättymistä, mikä ihmisillä tapahtuu noin 50 vuoden iässä. Tämä on maailmanlaajuinen ilmiö, vaikka yksilöiden ja populaatioiden välistä vaihtelua esiintyykin. Naisten hedelmällisyys vähenee jo noin 30 vuoden iästä lähtien, mutta vasta vaihdevuosien jälkeen hedelmöittyminen on mahdotonta.

Pallopäävalas Globicephala macrorhyncusin naaraat kokevat menopaussin 30–40 vuoden iässä. Sen jälkeen ne elävät vielä vuosikymmeniä, kuten ihmisetkin.

Tutkimustiedon karttuessa menopaussin rajoittuminen vain näihin kahteen lajiin voi kuitenkin osoittautua vääräksi.
Useimmilla tutkituilla nisäkkäillä lisääntyminen hiipuu vanhetessa mutta lisääntymiskyky voi säilyä loppuun asti.

Useat kädellislajit ja jotkin valaslajit voivat kuitenkin elää luonnossa muutamia vuosia vielä lisääntymisen loputtua. Lisääntymisen päättyminen ei tässä tapauksessa välttämättä johdu menopaussista vaan esimerkiksi vaikeudesta löytää lisääntymiskumppania.

Ihmisen menopaussin ja sen jälkeisen pitkän eliniän arvellaan kehittyneen luonnonvalinnan tuloksena, sillä pitkään elävien isoäitien on havaittu lisäävän jälkeläisten lapsimäärää ja lastenlasten hengissäsäilymistä. Myös pallopäävalailla vanhojen naaraiden on havaittu auttavan sukulaisiaan poikasten hoidossa ja kasvatuksessa.


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2007

Vastaaja:


Samuli Helle ja Mirkka Lahdenperä


biologeja


biologian laitos, Turun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018