Tähän mennessä pitäviä todisteita vaihdevuosien eli menopaussin olemassaolosta on löydetty vain ihmiseltä ja yhdeltä pallopäävalaslajilta.



Vaihdevuosilla eli menopaussilla tarkoitetaan kuukautiskierron lopullista päättymistä, mikä ihmisillä tapahtuu noin 50 vuoden iässä. Tämä on maailmanlaajuinen ilmiö, vaikka yksilöiden ja populaatioiden välistä vaihtelua esiintyykin. Naisten hedelmällisyys vähenee jo noin 30 vuoden iästä lähtien, mutta vasta vaihdevuosien jälkeen hedelmöittyminen on mahdotonta.

Pallopäävalas Globicephala macrorhyncusin naaraat kokevat menopaussin 30–40 vuoden iässä. Sen jälkeen ne elävät vielä vuosikymmeniä, kuten ihmisetkin.

Tutkimustiedon karttuessa menopaussin rajoittuminen vain näihin kahteen lajiin voi kuitenkin osoittautua vääräksi.
Useimmilla tutkituilla nisäkkäillä lisääntyminen hiipuu vanhetessa mutta lisääntymiskyky voi säilyä loppuun asti.

Useat kädellislajit ja jotkin valaslajit voivat kuitenkin elää luonnossa muutamia vuosia vielä lisääntymisen loputtua. Lisääntymisen päättyminen ei tässä tapauksessa välttämättä johdu menopaussista vaan esimerkiksi vaikeudesta löytää lisääntymiskumppania.

Ihmisen menopaussin ja sen jälkeisen pitkän eliniän arvellaan kehittyneen luonnonvalinnan tuloksena, sillä pitkään elävien isoäitien on havaittu lisäävän jälkeläisten lapsimäärää ja lastenlasten hengissäsäilymistä. Myös pallopäävalailla vanhojen naaraiden on havaittu auttavan sukulaisiaan poikasten hoidossa ja kasvatuksessa.


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2007

Vastaaja:


Samuli Helle ja Mirkka Lahdenperä


biologeja


biologian laitos, Turun yliopisto

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017