Suuntaus näkyy kirkoissakin. Kuva: iStock
Suuntaus näkyy kirkoissakin. Kuva: iStock

Uurnahautaukset murtavat itä-länsiperinnettä.

Kristillisessä perinteessä vainajat on haudattu itä-länsisuuntaisesti, kasvot kohti itää. Itä on auringonnousun ja oletetusti myös Kristuksen toisen tulemisen suunta.

Islaminuskon mukaan vainaja haudataan oikealle kyljelleen kasvot Mekkaan päin, juutalaisuudessa taas kasvot Jerusalemiin päin.

Itä-länsisuuntaiset haudat ovat auttaneet arkeologeja ajoittamaan kristinuskon saapumista Suomeen. Tällaisia hautoja on löytynyt 1100–1300-luvulta alkaen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Myös kristilliset kirkot on perinteisesti suunniteltu itä-länsisuuntaisesti ja alttari sijoitettu itäpäätyyn. Vanhoissa kirkoissa haudat sijaitsevat samansuuntaisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hautausmaalla hautakiven sijainti ei välttämättä kerro, miten päin vainaja on haudattu. Hautakivi voi hyvin olla myös vainajan jalkojen päällä.

Nykyisillä Suomen evankelisluterilaisilla hautausmailla on jouduttu tinkimään vainajien sijoittelusta tilanahtauden vuoksi, mutta perinteiseen hautojen suuntaamiseen pyritään edelleen.

Tuhkauksen yleistyminen on muuttanut tilannetta. Ilmansuunnilla ei ole merkitystä uurnan hautauksessa tai tuhkan sirottelussa. Uurnahautausmailla haudat voivatkin sijaita miten päin vain, eikä tuttua ruutukaavaakaan välttämättä noudateta.

Vastaajana Ilona Pajari,

sosiaalihistorian dosentti, Jyväskylän yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018

Sisältö jatkuu mainoksen alla