”Pesussa” liikkuvat siittiöt erotellaan liikkumattomista siittiöistä ja muista soluista sekä siemenplasmasta.

Kyse on siis pikemminkin sperman seulomisesta kuin pesemisestä.

Koeputkihedelmöitys ei edes onnistuisi ilman tätä työvaihetta, sillä siemennesteen siittiöt eivät ole sellaisinaan valmiita hedelmöitykseen. Luonnontilanteessa ne saavat tämän kyvyn altistuessaan naisen lisääntymiskanavan hormoneille, entsyymeille ja proteiineille. Koeputkihedelmöityksessä siittiöt kuitenkin kohtaavat munasolun maljalla, joten ne on etukäteen tehtävä hedelmöityskykyisiksi eli kapasitoitava.

Käytännössä sperman pesu linkouksineen ja liuoksineen kapasitoi siittiöt. Ilman kapasitaatiota ne eivät kykenisi porautumaan munasolun suojakalvon, zona pellucidan, lävitse.

Keinosiemennyksessä, jossa siittiöt ruiskutetaan suoraan kohtuonteloon, hedelmöityminen olisi mahdollista, vaikkei spermaa pestäisi. Siittiöthän altistuvat naisen proteiineille ja kapasitoituvat matkalla munasolua kohti.

Siittiöt kuitenkin seulotaan, jotta ne voidaan ruiskuttaa kohtuun sperman sijasta soluviljelyliuoksessa. Sperma nimittäin aiheuttaisi kohdussa turhaa ärsytystä, kuten supistelua. Pesussa myös tarkistetaan siittiöiden liikkuvuus; lamaantuneita olisi turha ruiskuttaa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2006

Vastaaja:


Aila Tiitinen


naistentautien ja synnytysopin dosentti


Naistenklinikka, Helsinki

George Hanson
Seuraa 
Viestejä1345
Liittynyt13.11.2014

Hedelmöityshoidoissa sperma pestään. Mitä sillä tarkoitetaan?

Rousseau 03.07.2014 klo 11:28 Eli jos mies ejakuloi esim. kouraansa, niin siinä kourassa olevat siittiöt ovat oikeastaan "impotentteja". Tämä oli todella uutta! Entä muumimukissa, jos se on etukäteen huolella pesty? http://urbaanisanakirja.com/word/muumimuki-menetelma/ Ei luulisi astian pienet epäpuhtaudet haittaavan, onhan siellä naisen elimissäkin jos jonkinlaista bakteeria ja muuta.
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017