Hakkuutähteiden mukana metsästä poistuu- ravinteita, jotka ovat välttämättömiä puiden kasvulle; hakkuutähteiden ravinnepitoisuus on lähes kymmenkertainen runkopuuhun verrattuna.

Eniten ravinteita katoaa lehtien ja neulasten mukana.

Avohakkuun yhteydessä energiaksi kerättävien tuoreiden hakkuutähteiden mukana kuusikko menettää typpeä jopa 250 kiloa ja männikkö 80 kiloa hehtaaria kohti. Määrät ovat suuria verrattuna metsälannoitukseen, jossa hehtaarille käytetään noin 150 kiloa typpeä. Sen vaikutus kestää 6–8 vuotta, jona aikana metsä tuottaa noin 15–20 kuutiometriä "ylimääräistä" runkopuuta.

Hakkuutähteiden poisto vaikuttaa kahtalaisesti. Toisaalta ravinteiden pois vienti alentaa lievästi seuraavan puusukupolven pituuskasvua, toisaalta risuttomaan maahan syntyy tasaisempi ja tiheämpi taimikko. Taimikoissa risukon poiston myönteisten vaikutusten arvioidaankin korvaavan haitat.

Harvennushakkuiden hakkuutähteissä on vain kolmannes avohakkuun ravinteista, mutta niiden keruu vaikuttaa metsän kasvuun, erityisesti nuorissa kuusikoissa. Laajan pohjoismaisen tutkimuksen mukaan kasvutappio on hakkuita seuraavan vuosikymmenen aikana 17 kuutiometriä hehtaaria kohti. Männiköissä menetys jää noin 5 kuutiometriin. Kokeet eivät anna vielä lopullista vastausta kasvutappion kestosta.

Nykytiedon perusteella vihreiden hakkuutähteiden poistamista harvennusmetsistä ei suositella kasvutappioiden vuoksi. Kielto on ehdottomin kuusikoissa. Avohakkuiden jälkeinen oksien ja latvusten keruu kuusikoista hyväksytään yleisesti.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2005

Vastaaja:


Kari Mielikäinen


tutkimusjohtaja


Metsäntutkimuslaitos

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018