Hakkuutähteiden mukana metsästä poistuu- ravinteita, jotka ovat välttämättömiä puiden kasvulle; hakkuutähteiden ravinnepitoisuus on lähes kymmenkertainen runkopuuhun verrattuna.

Eniten ravinteita katoaa lehtien ja neulasten mukana.

Avohakkuun yhteydessä energiaksi kerättävien tuoreiden hakkuutähteiden mukana kuusikko menettää typpeä jopa 250 kiloa ja männikkö 80 kiloa hehtaaria kohti. Määrät ovat suuria verrattuna metsälannoitukseen, jossa hehtaarille käytetään noin 150 kiloa typpeä. Sen vaikutus kestää 6–8 vuotta, jona aikana metsä tuottaa noin 15–20 kuutiometriä "ylimääräistä" runkopuuta.

Hakkuutähteiden poisto vaikuttaa kahtalaisesti. Toisaalta ravinteiden pois vienti alentaa lievästi seuraavan puusukupolven pituuskasvua, toisaalta risuttomaan maahan syntyy tasaisempi ja tiheämpi taimikko. Taimikoissa risukon poiston myönteisten vaikutusten arvioidaankin korvaavan haitat.

Harvennushakkuiden hakkuutähteissä on vain kolmannes avohakkuun ravinteista, mutta niiden keruu vaikuttaa metsän kasvuun, erityisesti nuorissa kuusikoissa. Laajan pohjoismaisen tutkimuksen mukaan kasvutappio on hakkuita seuraavan vuosikymmenen aikana 17 kuutiometriä hehtaaria kohti. Männiköissä menetys jää noin 5 kuutiometriin. Kokeet eivät anna vielä lopullista vastausta kasvutappion kestosta.

Nykytiedon perusteella vihreiden hakkuutähteiden poistamista harvennusmetsistä ei suositella kasvutappioiden vuoksi. Kielto on ehdottomin kuusikoissa. Avohakkuiden jälkeinen oksien ja latvusten keruu kuusikoista hyväksytään yleisesti.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2005

Vastaaja:


Kari Mielikäinen


tutkimusjohtaja


Metsäntutkimuslaitos

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017