Aaasta se alkaa. Kuva: Getty Images
Aaasta se alkaa. Kuva: Getty Images

Äidinkieli hioo ääntelyä jo ennen syntymää.

Vauvat eivät ole universaaleja jokeltajia. Alle puolivuotiaat vauvat ovat universaaleja äännehavaitsijoita, kunnes havainto muuttuu kielikohtaiseksi eli tarkentuu äidinkielelle ja heikkenee muille. Vauvan ääntelyyn äidinkieli kuitenkin vaikuttaa aivan alusta asti, sillä vauva altistuu äidinkieliselle puheelle jo kohdussa.

Jopa vastasyntyneiden vauvojen itkussa on eroja. Erään tutkimuksen mukaan ranskankielisten perheiden vauvojen itkussa oli ranskaa mukaillen nouseva melodia, ja se voimistui loppua kohti, kun taas saksankielisten perheiden vauvojen itkussa oli laskeva melodia ja painotus alussa, kuten saksassa.

Myöhemmin jokellusvaiheessa ääntely koostuu vokaaleista tai tavuista, joiden havaitseminen on kielikohtaista. On todettu, että vauvojen tuottamien vokaalien laatu vastaa äidinkielisen hoivapuheen vokaalien laatua ja voi siten olla erilainen erikielisillä lapsilla. Samankaltaisista kehitysvaiheista huolimatta vauvat eivät siis jokella kaikkialla samoin, koska havainnon kautta tuleva altistus ja vanhempien sosiaalinen palaute muovaavat jokellusta äidinkielen suuntaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vauvojen puheen kehityksessä on vaiheita, jotka ovat erikielisillä samanlaisia. Niihin vaikuttavat fysiologia ja motoriset taidot: aluksi jokelluksessa esiintyvät helpoimmin tuotettavat äänteet. Näitä ovat esimerkiksi vokaalit ja jotkin konsonantit, kuten p tai m, kun taas vaikkapa r alkaa esiintyä vasta myöhemmin, kun motoriset taidot kehittyvät. Samoin kehitys etenee yksinkertaisesta ääntelystä aaa monimutkaisempaan ma ma ma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaajana Sari Ylinen,

kognitiivisen neurotieteen dosentti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

JPI
Seuraa 
Viestejä30695

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Olisipa mielenkiintoista kuulla eri kansallisuuksien itkua.

Erään tutkimuksen mukaan (laitan myöhemmin linkin) idässä vauvat eivät itke niin paljon kuin länsimaissa - ja itkemistä ei varsinaisesti pidetä vauvalle normaalina, siis vauvan ei periaatteessa kuuluisi itkeä..! On myös huomioitava, että itkemisen funktio on aivan eri vauvalla ja aikuisella: vauva ei pura mitään itkemällä, siis vain purkamisen vuoksi... Paitsi lannistettuna, mikä on sinänsä huono asia. Toisin kuin aikuisella, jota itkeminen vain helpottaa. Ero on siinä, että toisella on minä jota purkaa, ja toisella ei vielä ole joten mitä hän purkaisi?

Minä ainakin kun jokeltelin 1-vuotiaana (vähän alle) kovasti, kuvittelin puhuvani! Siis mulla oli selkeä sanoma mielessä, vaikka ulosantini ei sitä kielellisesti vastannut lähimainkaan (näin kuulemma, "ihme väite"...) Se ei mua haitannut, koska luulin että pointti on vain se ajatusta vastaava ääntely... Vähän kuten itkun sävyissäkin, joilla kerroin suoraan mitä tunnen - ilman sanoja.

"Mama" on vauvalle helppo... mutta mistä ihmestä on revitty sana "äiti"? Se ei itsetuntoa hivele, että on vaikeuksia kutsua hoivaajaa, vaikka tuon kutsumanimen tunnistaisikin. Ehkä Ä on vauvan itkuna tehokkain (uloshengityksen riittävyys tietyn äänteen tuottamiseksi, äänen siedettävyys huutajalle?) mutta toisaalta... se liittyy epämukavuuteen. ÄÄÄiti. Hyvä vai huono asia? Se "ÄÄÄ" on nimittäin suoraan negatiiviseen liittyvää. 

Vokaalit ovat kaikissa kielissä heikkoja ja konsonantitkin vaihtelevat. Esim. saksalaislle englannin the on sö ja this on sis, siis suunnilleen.
Äiti, isä, isi iti, ata jne. ovat periaatteessa samaa jokellusta, josta sitten vanhempia kuvaavat sanat on muodostettu ja jotka historian kuluessa ovat muokkaantuneet kunkin kielen yleiseen rakenteeseen sopiviksi.
Mama, dada.jne ovat myös jokellukseen kuuluvia. Tulee mieleen englannin dad, daddy. Sitten sanat Father, Vater, padre, mother, madre...jne. ovat ikäänkuin virallisempia sanoja noiden muiden ollessa eräänlaisia lellittelysanoja vanhempien ja lasten kesken.

3³+4³+5³=6³

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä10104

Olisipa mielenkiintoista kuulla eri kansallisuuksien itkua.

Erään tutkimuksen mukaan (laitan myöhemmin linkin) idässä vauvat eivät itke niin paljon kuin länsimaissa - ja itkemistä ei varsinaisesti pidetä vauvalle normaalina, siis vauvan ei periaatteessa kuuluisi itkeä..! On myös huomioitava, että itkemisen funktio on aivan eri vauvalla ja aikuisella: vauva ei pura mitään itkemällä, siis vain purkamisen vuoksi... Paitsi lannistettuna, mikä on sinänsä huono asia. Toisin kuin aikuisella, jota itkeminen vain helpottaa. Ero on siinä, että toisella on minä jota purkaa, ja toisella ei vielä ole joten mitä hän purkaisi?

Minä ainakin kun jokeltelin 1-vuotiaana (vähän alle) kovasti, kuvittelin puhuvani! Siis mulla oli selkeä sanoma mielessä, vaikka ulosantini ei sitä kielellisesti vastannut lähimainkaan (näin kuulemma, "ihme väite"...) Se ei mua haitannut, koska luulin että pointti on vain se ajatusta vastaava ääntely... Vähän kuten itkun sävyissäkin, joilla kerroin suoraan mitä tunnen - ilman sanoja.

"Mama" on vauvalle helppo... mutta mistä ihmestä on revitty sana "äiti"? Se ei itsetuntoa hivele, että on vaikeuksia kutsua hoivaajaa, vaikka tuon kutsumanimen tunnistaisikin. Ehkä Ä on vauvan itkuna tehokkain (uloshengityksen riittävyys tietyn äänteen tuottamiseksi, äänen siedettävyys huutajalle?) mutta toisaalta... se liittyy epämukavuuteen. ÄÄÄiti. Hyvä vai huono asia? Se "ÄÄÄ" on nimittäin suoraan negatiiviseen liittyvää. 

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Sisältö jatkuu mainoksen alla