Jos ihmiskunta voisi jatkaa elämäänsä auringon sammuttua, energian saanti vaikeutuisi.

Koska lähes kaikki energia on peräisin auringosta, uutta ei syntyisi, joten ihmisten olisi pärjättävä polttoainevarastoillaan.

Kaikilla OECD-mailla on polttoaineiden varmuusvarastoja, mutta määrä vaihtelee maasta toiseen. Suomessa varmuusvarastot kestäisivät nykykulutuksella noin neljä kuukautta, monissa muissa OECD-maissa vähemmän.

Tosiasiassa myös polttoaineiden hyödyntäminen on täysin teoreettista. Niiden muuttaminen käyttökelpoiseksi energiaksi vaatisi sähköenergiaa. Koska sen tuotanto loppuisi heti, polttoainevarastoja ei päästäisi hyödyntämään.


Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2006

Vastaaja:


Tapio Pelkonen


tuoteryhmäpäällikkö


Huoltovarmuuskeskus

o_turunen
Seuraa 
Viestejä10604
Liittynyt16.3.2005

Jos aurinko sammuu, kauanko riittää sähköä yhteiskunnan pyörittämiseen?

Vatkain 24.08.2014 klo 12:28 Mutta jos aurinko sammuu, niin ei kai se Marsiin muutto auta? Pitäisi löytää uusi aurinko. Onhan meillä Putler, Uusi Isä Aurinkoinen.
Lue kommentti

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi.
Korant: Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Puuhevonen
Seuraa 
Viestejä5285
Liittynyt9.1.2011

Jos aurinko sammuu, kauanko riittää sähköä yhteiskunnan pyörittämiseen?

Tämä on kyllä typerimpiä vastauksia mitä tällä palstalla on esitetty! Tapiohan on ihan pihalla aiheesta. Jotkut "varmuusvarastot" nyt eivät liity aiheeseen millään tavalla. Jotta siis voitaisiin arvioida kuinka kauan yhteiskunta pysyy pystyssä ilman romahtamista, mutta jos siitä kahdeksan minuutin jälkeen tapahtuvasta globaalista paniikista yhteiskunta selviää romahtamatta — se olisi saavutus jo sinällään koska tässä puhutaan kuitenkin että >99,9 prosenttia maapallon populaatiosta menehtyy...
Lue kommentti

»According to the general theory of relativity space without aether is unthinkable.»

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017