Jos tyydytään pelkästään suhteellisusteoriaan, gravitoneja ei tarvita.

Suhteellisuusteoria selittää hyvin suurimman osan kosmoksen ilmiöistä, mutta sen rinnalla ja sen kanssa sopusoinnussa kehittynyt kvanttiteoria pystyy paikoin parempaan.

Kaikki muut perusvoimat paitsi vetovoima voidaan kuvailla kvanttikenttäteorioilla, joihin liittyy välittäjähiukkanen. Esimerkiksi sähkömagneettista voimaa välittää fotoni. Tämän vuoksi monet tutkijat arvelevat, että vetovoimallakin on kenttäteoriansa. Siihen liittyisi gravitoni, joka tavallaan välittäisi aika-avaruuden kaarevuutta eli vetovoimaa.

Toistaiseksi vetovoiman kvanttikenttäteoriaa ei ole onnistuttu viimeistelemään. Gravitonin havaitseminen merkitsisi varmuutta sen olemassaolosta.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 5/1997

Vastaaja:


Kari Enqvist


teoreettisen fysiikan dosentti


Helsingin yliopisto

Eusa
Seuraa 
Viestejä13404
Liittynyt16.2.2011

Jos vetovoima on avaruuden kaarevuutta, miksi etsitään gravitoneja?

Jotta gravitaatio toimisi havaitusti, tulee kappaleiden gravitaatiokentän seurata kappaleiden tasaisen liikkeen mukana ja seurata kentän ulkoista gravitaatiota samoin kuin aine. Kentän sisällä tapahtuvista gravitoivien massojen sijaintisuhteista ainoastaan tarvitsee silloin rajanopeudella c levitä kaikkiin tilasuuntiin gravitaatiomuutoksista tietoa. Mitä jos kaksi galaksia törmää toisiinsa? Niiden gravitaatiokentät jatkavat toistensa läpi ja alkavat korjaantua rajanopeuden c viiveellä...
Lue kommentti

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

QS
Seuraa 
Viestejä4051
Liittynyt26.7.2015

Jos vetovoima on avaruuden kaarevuutta, miksi etsitään gravitoneja?

Gossun kanssa yhdessä asiassa voisin lähteä samalla raiteelle (mutta vain nousuhumalassa, ja kerran vuodessa). Eli ksymys siitä, onko ihmisen matematiikka oikea työväline kuvaamaan todellisuutta. Vai onko todellisuus meidän ulottuvuuksiemme ulkopuolella sellaista, että matematiikka ei edes toimi....
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017