Kysy

Kauanko kestää valon matka Auringosta Maahan?

klo 0:00 | 3.5.2002
Päivitetty
klo 0:00 | 3.5.2002

Runsaat kahdeksan minuuttia.

Maapallo on Auringosta keskimäärin noin 150 miljoonan kilometrin etäisyydellä. Koska valon nopeus avaruuden tyhjiössä on 300 000 kilometriä sekunnissa, tähän matkaan siltä menee 500 sekuntia eli 8 minuuttia 20 sekuntia.

Jos tarkkoja ollaan, aika vaihtelee vuoden mittaan. Juuri nyt, toukokuun lopulla, Maan etäisyys Auringosta on 151,6 miljoonaa kilometriä, joten aikaa kuluu noin 8 minuuttia 25 sekuntia. Sydäntalvella etäisyys on vain 147,1 miljoonaa kilometriä ja aika 8 minuuttia 10 sekuntia.

Sekuntipeliä voidaan jatkaa myös Auringon itsensä kohdalla. Koska Auringon läpimitta on noin 1,4 miljoonaa kilometriä, Auringon keskikohta on meitä 700 000 kilometriä lähempänä kuin Auringon näkyvä reuna. Siten reunalta lähtenyt valo matkaa Maahan runsaat kaksi sekuntia pidempään kuin kiekon keskeltä lähtenyt valo.

Vastaajana Heikki Oja,
tähtitieteen dosentti, Helsingin yliopisto

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 4/2000

Kommentit (3)
Kommentit (3)
Tallenna  
Neutroni
Seuraa 
Viestejä28253
Liittynyt16.3.2005
klo 8:48 | 19.1.2015

Kauanko kestää valon matka

jussipussi 12.08.2014 klo 15:50 Kauanko kestää valon matka auringon ytimestä auringon pinnalle? Paljon mieltä kutkuttavampi kysymys. Tuo ei ole ollenkaan niin yksiselitteinen kysymys, vaan vatii sen määrittelemistä mitä tarkoitetaan valon kulkemisella. Energia ei kulje suoraan läpi Auringon, vaan muuttaa muotoaan lukemattomia kertoja. Fotonit absorboituvat ja muuttuvat liike-energiaksi, liike-energia muuttuu takaisin fotoniksi termisen emission kautta, välillä energia kulkee liikkuvan kuuman...
Lue kommentti
Katso kaikki kommentit
Kommentit (3)
Tallenna  

Suosituimmat

Kysy

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

klo 9:01 | 18.4.2018
Toinen lettu toden sanoo. Kuva: iStock

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Kommentit (0)
Tallenna  
Kommentit (0)
Kommentit (0)
Tallenna  

Suosituimmat

Kysy

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

klo 8:58 | 18.4.2018
Varjo peilaa henkistä minää. Kuva: iStock

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Kommentit (0)
Tallenna  
Kommentit (0)
Kommentit (0)
Tallenna  

Suosituimmat